Resurssikoulu – Omavaraopisto

Resurssitodellisuus omavaraisuuden näkökulmasta

Resurssiaiheinen kirjoitus “Elämämme kadonneista perusteista” on jatko kirjoitukselle “Elämämme perusteista” – 15 vuoden viiveellä! Ensimmäinen osa keskittyy kehykseen, jonka luonto meille tarjoaa. Jatko-osa käsittelee, miten toimimme resurssien kanssa annetun kehyksen puitteissa.

Maailman resurssikysymykset ovat kohtalonkysymyksiä ja olemme vastauksista kauempana kuin koskaan ihmisten historiassa. Otetaan muutama askel taaksepäin.

ResurssitodellisuuttaOmavaraisuudenNäkökulmasta1_2024

>>Lataa

Tässä englanninkielinen käännös, ei vielä oikoluettu

>>The Missing Foundations Of Our Life (not proof-read)

Sosiaaliset resurssit

Sosiaalisiin resursseihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Vaikka “ajan hengessä” tunnumme nimeen omaan keskittyvän niihin, emme tavoita niitä. Käyttämämme sosiaaliset resurssit lepäävät tukevasti fossiilisen energian varassa ja se yhtä piilevä kuin meidän elämään liittyvä energiakulutus.

Yhteisöllisyys on sosiaalinen resurssi, jota voi käyttää viisaasti tai tuhlailevasti.

Demokratia toteutuu yleensä parhaiten siellä, missä on vähiten tarvetta neuvotella. Jos ei halua elää itsellisyydessä ja haluaa nojautua yhteisöllisyyteen, pieni ryhmä voi saavuttaa helpoiten riittävän yhteisymmärryksen. Isompi ryhmä joutuu käyttämään yhä suurempia voimavaroja sovittelutyöhön ja alkaa kasvattaa johtajistoa.
Äitini joutui joulun aattona sairaalaan. Järjestäytynyt yhteiskunta mahdollisti siirron hetkessä. Häntä tutkittiin, neuvoteltiin, tehtiin päätös. Sairaalasta häntä osoitettiin vuodeosastolle, meille ilmoitettiin ja meiltä kysyttiin. Kolme päivää myöhemmin häntä kotiutettiin. Kadehdittavaa sujuvuutta minun silmissäni, joka on yrittänyt kehitellä kymmeniä vuosia toimivia ratkaisuja ruohonjuurentasolla. Mahdollistava mekanismi on hierarkkinen ja perustuu velvoitteisiin, mutta on melko kaukana pakkovallasta.
Onko sellaista täsmällisyyttä kuviteltavissa kansalaisaktivismin tasolla? Ei, mutta syytä olisi, jos haluamme kehittää varteenotettavia vaihtoehtoja fossiiliyhteiskunnalle. Se vaatii rehellistä arviointikykyä. Mutta jos ei ole pakkoa, ihminen on aina osannut tuhlata ne (sosiaaliset) resurssit, joita hänellä on käytettävissä.

>>Demokratia, resurssit ja synergia2026

Lisää samasta aiheesta

>>Tietosuoja on fossiilikapitalismia

>>Lassen luento yhteisöllisyydestä_2024

Resurssikeskustelun mahdottomuus

Resursseista puhuminen on äärimmäisen vaikeata, jonka vuoksi siellä, missä se on välttämätöntä, keskustelu käydään julkisuudelta suojassa (esimerkiksi terveydenhuollossa tai puolustusvoimissa). Elintärkeä teema siis ei voi julkisesti käsitellä ja se ei lupa hyvää. Vaietun tilalle keksitään joukko toissijaisia aiheita purkamaan jännitteitä.

Taustalla on sosiaalinen mekanismi, jonka kutsun “Pimeä valta – vallankäyttö hyveellisyyden varjossa“. Sen niminen kirjoitus on minulla kesken ja toivon saavani sen luettavaksi. Otteita voi lukea >>täällä.