Täällä maalla rytmi on erilainen. Tuntuu, että kaupungin kiireinen syke on vaihtunut luonnon rytmin myötäilemiseksi. Töitä tehdään luonnon rytmin mukaan; sateisena päivänä tehdään käsitöitä sisällä ja poutapäivä vietetään pellolla, noin yksinkertaistettuna. Lumien sulettua aletaan työstämään kasvimaita ja tällä viikolla päästiinkin aloittamaan jo kylväminen. Omavaraopiston tyyliin, kaikki tehdään käsin, joten sain hyvän tuntuman miltä maan muokkaaminen tuntuu. Jokainen talikon isku on tärkeä tehdä ergonomisesti, ettei vahingoita itseään(toistoja nimittäin tulee). Työergonomia onkin yksi tärkeimmistä asioista,joita Lasse ja Maria painottavat  opetuksessa, ja itse ovat loistavia esimerkkejä siitä miten keho voi olla terve ja hyvinvoiva, vaikka on paljon fyysisesti rankkaa työtä takana.

Tähän mennessä opetukseen on sisältynyt paljon kaikenlaista mielenkiintoista; taimien koulimista, juureen tehdyn ruisleivän leipomista, tukin uittoa, omenapuiden hoitamista, mahlan tiputusta, villan kehruuta ja värttinän tekoa. Iso osa ajasta menee tietysti kasvimaalla, tähän aikaan sen muokkaamisessa ja kylvöissä. Omavaraopistolla on kasvimaita useissa eri paikoissa, joten on päästy oppimaan myös miten kasvit käyttäytyvät erilaisissa maaperissä. Lannoitteilla on iso rooli kasvien menestymisessä, kasvimaille onkin heitelty mm tuhkaa ja AIV-rehua.

Arki täällä maaseudulla on kaupunkielämään verrattuna hieman erilaista. Sen pyörittämiseen sisältyy uudenlaista totuttelua; polttopuiden tekoa, puuhellan ja -uunin lämmitystä, veden kantoa,käsinpyykkäystä, ulkohuussi.. Kun käyttöveden kantaa itse sisälle, alkaa automaattisesti miettimään mihin kaikkeen sitä onkaan tarpeen käyttää, puolen tunnin haaveilusuihkut kaupungissa alkaa tuntumaan naurettavan turhalta energian ja veden tuhlaukselta. Samoin kun pilkkoo polttopuita, ja lämmittää hellaa ruuanlaittamista varten, tulee mietittyä kauanko sen teekattilan onkaan tarpeen kiehua? Työ tehdään omalla energialla, ja se energia on todella arvokasta. On myös arvokasta huomata täällä luonnon kiertokulku. Ihminen kylvää kasvin maahan, sitten se syödään jonka jälkeen sitä käytetään energiaksi ja tyhjennetään loput huussiin, josta se päätyy uuden kasvin lannoitteeksi parin vuoden päästä. Wau!

Jokaisena aamuna pyöräilen kiitollisena opetuspäivän aloitukseen, satoi tai paistoi. Tuntuu onnekkaalta, että olen päässyt kokeilemaan ja oppimaan omavaraisuutta. Kaupungissa elämä tuntui todella puuduttavalta ja tarkoituksettomalta pitkän aikaa. Kun saavuin tänne Rasimäkeen, tunsin heti miten mielialani nousi ja tuntui, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen oppimassa oikeasti jotain todella merkittävää. Hassua, sillä nämä täällä opitut ja opittavat taidothan on vanhoja kansan taitoja, jotka ovat olleet kauan perustaitoja kaikille, ainakin suomalaisille. “Sivistyskö” ne vei mennessään?