Junamatkalla tulevaisuuteen omavaraopisto voisi olla viimeinen pysäkki järjestäytyneen yhteiskunnan puolella ja ensimmäinen asema epäjärjestykseen joutuneen maan puolella.

Omavaraopistolla on sivuprojekteja, jotka ovat esiasteisina olemassa ja odottavat sopivaa hetkeä ja inspiroituneita ihmisiä. Ajatukset tarvitsevat luonnollisesti aikaa itääkseen. Siksi niitä voi lukea jo tänään täältä.

 

Omavaraopisto toiminta-alustana

Haluamme luoda konkreettisia edellytyksiä muutokselle. Esimerkiksi

• “Pieni metsäyliopisto”. Siellä tehtäisiin pienimuotoista ruohonjuuritason tutkimusta, joka pääasiassa keskittyisi tutkimaan sekä teknisiä että teoreettisia, rakentamiseen, viljelyyn ja yksinkertaiseen sähkötuotantoon liittyviä kysymyksiä. Päätarkoitus on tukea pientilojen kehitystä kohti omavaraisuutta.
• Millaisia väyliä voimme luoda joita pitkin ihmiset voivat siirtyä turvallisesti vaihtoehtojen rakentamisen pariin? Miten saisimme akateemista osaamista palvelemaan kestävää elämäntapaa?
• Siemenpankki ja (takaisin)jalostus. Olen vuosikymmenten aikana lisännyt ja antanut eteenpäin vanhoja siemenkantoja siinä toivossa, että ne säilyisivät monessa paikassa vahingon sattuessa. Haluan jatkaa tätä järjestelmällisemmin.
• Ilmastomuutoksen rajummat säänvaihtelut herättävät kysymyksen, haluammeko siemenjalosuksessa lisää erikoistuneita lajikkeita vai viljelylajikkeisiin lisää geneettistä monipuolisuutta. Olen kulkenut melkein 30 vuotta käänteiseen suuntaan ja luopunut lajipuhtauden tavoitteesta paremman elinvoimaisuuden hyväksi – lantuissani kulkee todennäköisesti pieniä määriä peltokanankaalin geenejä.
• OmaKylä. Menneillään on projekti, jossa pyritään liittämään maahanmuutto/ pakolaisuutta ja omavaraisuutta keskenään. Toivon mukaan kehittyy piloottihanke, joka vastaanottokeskuksien sijaan voi tarjota maahanmuuttajille paikan omavaraiskylissä. 
• Paikallisen toiminnan vahvistaminen. Keskitettyyn ja globalisoituun yhteiskuntaan liittyy huono (kokonais)resurssihallinta sekä vakausongelmia.

 

Voiko opisto kehittyä?

Omavaraopistolla yritämme soveltaa opetuksenmukaista resurssitietoisuutta myös opiston pyörittämisessä. Kuvio muistuttaa vanhanaikaista “nyrkkipajaa”, jossa ei tehdä eroa työn ja vapaa-ajan välillä. Koti on samalla työpaikkaa ja opiston kasvimaata ja kiinteistöjä hoidetaan yhtä huolellisesti kuin kodin kasvimaata.

Näin käytämme resursseja muihin organisaatioihin verrattuna naurettavan vähän. Järjestelyllä on hintansa: se pysyttävä pienenä jos haluaa selviytyä fyysisesti ja henkisesti pidemmän ajan. Tämän yleistaloudellisen vaatimuksen tuomme myös esille opetuksessa, sillä on tärkeä, että oppilaasta voisi ehkä joskus tulla itse muille ohjaaja.

Taloutemme tasapaino perustuu moniin vanhoihin käytäntöihin, jotka ovat painuneet unohduksiin siksi, että fossiilinen energian runsaus on kuljettanut ihmisten kaikki toiminnat tuhlaavampaan suuntaan. Ristiriitoja syntyy meille kysymyksissä voimmeko opettaa vanhan tyylistä rakentamista työturvallisuuden standardeilla? Näytämme opiskelijoille työmenetelmiä, joilla he pärjäävät tulevaisuudessaan mahdollisimman omavaraisesti ja kaukana rahan käytöstä. Työsuojelulaki, joka on laadittu (perustellusti) teolliseen tuotantoon voi luoda nyrkkipajoille ylivoimaisia paineita.

Toinen esimerkki on talkoilu, johon kohdistuu verottajalta aina vähän painetta. Ilman massiivista talkoilua ei olisi opistoa ollenkaan. Päänsärkyä on tuottanut, että talkoilu ei saisi olla vastikkeellista. Miten rehkiminen metsässä olisi onnistunut ja kuka olisi tullut, jos me emme olisi tarjottu välipala?

Nämä ovat erittäin keskeisiä kysymyksiä, millaisia valintoja tämä yhteiskunta haluaa tehdä tulevaisuuttamme ajatellen. Meille on tullut selväksi, että opiston toimintakaava on ollut poikkeuksellisen onnistunut kaikilla tavoitealueilla ja voimme (siis Maria ja Lasse) sitä sanoa koko meidän kokemuksella, mitä olemme keränneet vaihtoehtokentillä toimineena (johon kuuluu paljon muuta kuin opistoa!).

Suosittelemme.   

Tämä on luennon”lunttauslappu”, jossa käsittelin resurssikysymyksiä. Luento voi kuunnella >>tällä sivulla.

Demokratia,resurssit ja synergia2026

>>Lisää luettavaa resurssiaiheista

 

Erilainen oppiminen

• Oppiminen tuntuu olevan kriisissä. On vaikeaa löytää sopivaa tapaa opettaa nyky-yhteiskunnassa. Auktoriteetti- ja hierarkkiakysymykset painavat, oppimisrauha voi olla vaarassa tai opettaja ja opiskelijat ovat ylikuormittuneita. Kokeilemme erilaisia tapoja ja tuntuu, että omavaraopisto saattaisi löytää hyvin omaleimaisen tavan pois-opettamisen saralla.    
• Olemme ihmisissä paikantaneet kiinnostuksen erilaisiin oppimisympäristöihin. Erityisesti kokonaisvaltaiset lähestymistavat herättävät mielenkiintoa mutta myös “vanhan ajan” kisälli-mestari järjestelmät. Tarjoamme opiskelijoille omavaraisuuden peruskurssin jälkeen harjoitteluvuoden, jonka jälkeen hän voisi toimia opettajana. 

 

Omavaraopisto ajatusriihenä

• Yhteiskunta rakentuu perustavanlaatuisesti tekniikan varaan ja suunta jatkuu. Tavallinen elämä on aukottomassa yhteydessä erilaisiin käyttöliittymiin. Vaikka pankkitilin omistus ei ole lakisääteistä,  ihminen ilman tiliä on käytännössä mahdottomuus. On syntymässä paperittomien kansalaisten luokka, joka tarvitsee vaihtoehtoisia rakenteita sekä verkostoutumista. Digitalisaatio synnyttää uuden syrjäytymisen muodon. 
• Voimmeko olla omavaraisia terveydenhuollossa? Onnettomuuden sattuessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Olen pitkään ihmetellyt pätevien henkisten tukiryhmien vähyyttä vaihtoehtopiireissä. Valtion tarjoamat henkisen tuen palvelut eivät kata todellista tarvetta. 
• Synnymme ja vanheneme. Millainen on ikääntyvän ihmisen osa ekologisesti kestävässä yhteisöllisyydessä? Yksilökeskeisessä ajattelussamme keskitymme oman elämänkaaren tarpeisiin. Nyt elämän loppupäässä saatetaan vielä ottaa “kaiken irti” joten hiilijäljestä tulee pitkää. Ylisukupolvinen ajattelu on katkenut tai supistunut rahalliseksi perinnöksi. Minkä näköinen voisi olla nykyinen sukupolvien ylittävä yhtyeisvastuu ja elo?

• Teollistuneen aikakauden valtavan energiasaatavuuden tulos näkyy kaikilla elämänaloilla: päätöksenteossa, lastenkasvatuksessa, viihteessä ja työnjaoissa. Monet asiat ovat käyneet rakkaiksi emmekä halua luopua saavutuksista. Mitkä ovat ne käytänteet, joita voimme ottaa mukaan jälkifossiiliseen yhteiskuntaan?

• Kriisien sattuessa ihmisellä on toimintatapoja, jotka ovat muotoutuneet ihmisen kehityshistorian aikana. Toimintatavat, jotka tarjosivat ihmisille muinaisina aikoina keinoja selviytyä, eivät välttämättä enää suojele meitä nyky-yhteiskunnissa. Pystymmekö tunnistamaan laumasielun piirteitämme? Kykenemmekö välttämään kaavamaisuuksia, jotka ovat ajaneet meitä ennenkin yhteisöllisen epävakauden pariin?
• Valtarakenteiden ja vallankäytön analysointi. Tällä tarkoitan pääasiassa piilevän ja tiedostamattoman vallankäytön rooli yhteiskunnan toimintakaavoissa. Oletko miettinyt, miten kapitalismi purkaa osan ihmisten aggressiivisuudesta? Miten toimii poliittinen dialogi? Vallankäytön tekniikat toimivat parhaiten silloin kun vain harvat niitä ymmärtävät. Muutos ja valta jarruttavat toisiaan.

 

 

Mielenterveys ja sosiaalinen kestävyys

Yhteiskunnan kehittyessä ihmisen vointi ei ole suoraviivaisesti kulkenut kohti parempaa. Riippuen tahosta, tulkinnat heijastavat pitkälti katsojan tarkoitusperiä ja yritän itsekin olla mahdollisimman neutraalina. Kokeilujeni kautta minulla on mahdollisuutta olla idealisoimatta luontaistalouden realiteetteja. Ne eivät ole kuitenkaan läheskään niin karuja kuin niitä kuvittelevat ihmiset, joilla ei ole muuta kuin toiskäden tietoa vanhoista ajoista.
Huomattava osa sosiaalisista ja mielenterveydellisistä ongelmista ovat rakenteellisesti sidoksissa meidän fossiilitehostettuun yhteiskuntaan. Huumeita liikkuu maailmanlaajuisen kanssakäymisen kautta niin kuin epidemiat. On yhä vähemmän paikallisia sotia, trendejä, tunteita ja tietoja. Meitä ympäröi joutavuutta, koska meidän ei tarvitse enää paljon huolehtia toimeentulosta. On paljon ihmisiä, jotka sitä tyhjiötä ei saa täytettyä itselleen ja muille harmittomalla tavalla. Maailman viihdeteollisuus on valtava ei-alkutuotannollinen toimiala, joka korvasi ihmisten iltapuhteet työpäivän jälkeen.
Niinpä Omavaraopistolla ajatellaan, että mielenterveystyö ei ole erillinen ilmiö ihmisten voinnissa, johon voisimme paljon vaikuttaakaan luonnottomaksi muuttuneessa yhteiskunnassa. Pyrimme edesauttamaan elämäntapaan, jossa ihminen ei sairastuisi. Ihan jo siitä syystä, että sairastuneiden määrää alkaa ylittää yhteiskunnan sosiaalista kestokykyä.

(päivitetty 3/2026)