Pieni syrjäinen metsäyliopisto
Omavaraopistoa vanhempi projekti on “pieni metsäyliopisto” hanke. Siellä tehtäisiin pienimuotoista ruohonjuuritason tutkimusta, joka pääasiassa keskittyisi tutkimaan sekä teknisiä että teoreettisia, rakentamiseen, viljelyyn ja yksinkertaiseen sähkötuotantoon liittyviä kysymyksiä. Päätarkoitus on tukea pientilojen kehitystä kohti omavaraisuutta.
Tutkimus ei tavoittele taloudellista hyötyä ja tulokset ovat vapaasti hyödynnettävissä open source-hengessä. Suunnitelman toteutus edellyttää pitkäjänteisiä ihmisiä, joilla on erityisosaamista sekä tieto- että luontaistalouden puolelta.
Mahdollisia tutkimusaiheita voivat olla (teemoja, joista kirjoittajalla on alustavia hahmotelmia). Tarvittavat resurssit tutkimustyöhön ovat osittain olemassa.
- Luontaistalouden metsätalous
- Omavaraisviljelyn ravinnekierrot ja maaperän terveys
- Energia- ja resurssipanosten tutkiminen. Kokonaisvaltaisen resurssikäytön hahmottaminen
- Resurssikestävän elämän sosiaalisuus ja psykologia
- Takaisinoppiminen, hahmottaminen, organisoituminen
- Luonnonlääkitys, vähäresurssinen terveydenhuolto
- Jälkifossiilisen yhteiskunnan siirtymävaiheen teknologia ja strategiat.
- Marjansäilönnän kääntelymenetelmä
- Vaihtoehtoinen rakentaminen (materiaaleja, kestävyyttä)
- Kesken on keraamisten astioiden tekeminen epäaidosta savesta. Aitoa savea ei löydy täältä geologisista syistä. Tosi mielenkiintoista, koska savi on luontaistalouden arvomateriaaleja!
Syitä vaihtoehtoiseen tutkimukseen
Toivoisin näkeväni enemmän laaja-alaisia ihmisiä, jotka pystyisivät yhdistämään tiedettä, tunnetta ja fyysistä työtä ruohonjuuritasolla kokonaisvaltaiseksi näkemykseksi.
Erotan tiedettä tieteen teosta. Tiede on periaatteessa hyvin avoin järjestelmä mutta samalla sillä on tietynlaisia rajoituksia, joita julkisessa keskustelussa ohitetaan. Tyhjiöön työntyvät helposti heppoisat teoriat. Nykyään yliopistoissa sivutetaan tiedefilosofiaa melko lailla ja kasvatetaan teknologiaan suuntautuvaa tekijäainesta. Eettiset pohdinnat jäävät vähäisiksi ja tieteen teon luonne on melko aggressiivinen – luontoa ja ihmistä haltuun ottava ja muokkaava. Pienessä metsäyliopistossa asioita voisi tehdä toisin. Metsäyliopistoon voi liittyä myös teoreettisempaa tutkimusta. Tavoite on kuitenkin, että toiminnat ovat terveessä suhteessä toisiinsa: ensi (maa)työt ja sitten (tiede)huvit!
Toiveeni tutkijoiden siirtymisestä pois yliopistoista vähemmän haitallisiin toimintaympäristöihin ei ole vielä ottanut tuulta siipien alle. Tiedemaailman on aika herätä siihen, että se toimii poliittisessa, eettisessä sekä sosiaalisessa kontekstissa ja on itsekin osaa maailmanlaajuista ongelmaa.
Kaipaan orgaanisen (vastakohtana teolliselle) talouden perustutkimusta, joka tutkisi materiaalin ja inhimillisten resurssien virtauksia ja tehokkuuksia. Eräänlaista tulokulmaa yritin ottaa >>Resurssikoulussa.
Nurinkurista on, että sellaista tutkimusta tuntuu löytyvän eniten puolustusvoimien karuista analyyseistä tilanteista, missä yhteiskunta kohtaa hätätilan. Tällainen tietämys auttaisi siviilipuolella välttämään kriisitilanteiden syntymistä.
Nykytiede on politiikkaa
>>Tieteen ja vallan epäpyhä liitto, 10/2021
Tuvassa tutkittu
>>Data -tuntematon resurssi, 11/2024, tähän liittyen kryptauskoejärjestelmän videoklippi >>Salauskoejärjestelmä
>>Lukulajittelu ilman vertailua
>>Pieni tutkija (minun suhde tutkimiseen)
>>Matala vai kotitekoinen teknologia
>>Kertomus tee-se-itse-rakennussarjasta
Isompi tutkimusprojekti
Tässä on simulaatio työkalu, jota olen kehittänyt 30 vuoden ajan, mutta jonka juuret yltävät jo lapsuuden aikana askarruttaneisiin luonnontieteellisiin pohdintoihin. En vielä tiedä, onko sillä paikkaa omavaraopiston kokonaisuudessa. Laitan sen kuitenkin muhimaan. Olkaa hyviä ja ladatkaa!
God
>>Lataa God -Simulaatioohjelman esittely
Animaatioesimerkkejä:
Hullu tiedemies:
Lisää
>>Klippejä
Ohjelman kuvakaappauksia
Läpimurto
Syntymäpäiväni edeltävänä iltana pääsin siihen, jonka eteen olen tehnyt työtä monta, monta vuotta: sain simulaatio-ohjelmaani integroitua elektronisten komponenttien simuloinnin, simulaatioiden aatelia. Kyseessä on totaalisen takaisinkytkettyjen järjestelmän matkimisesta. Vastukset ja diodit ovat täysin yhteensopivia ja kytkettävissä ohjelmani muihin optisiin, mekaanisiin, akustisiin ja matemaattisiin olioihin. Miksi tämä kaikki? Olen pienestä lähtien yrittänyt ymmärtää luonnon tapahtumia, kuten veden virtauksia, tulen liekkejä, purkista valuvan hunajanoron laskostumista… ja myös ihmisen mielen liikkeet, joukkokäyttäytymisen säännöt ja poliittisten murrosten anatomiaa. En väitä ymmärtäväni niitä, mutta testaan ajatuksien malleja todellisuudesta minun ohjelmani avulla. Vain jos havaintoni on oikeasuuntainen, se tuottaa simulaatiossa uskottavaa tulosta. Matemaattinen aivojumppa on minun tapaani pitää mieleni selkeänä.
Pieni takaisinveto – läpimurto jumiutuu.
Yksinkertaisten komponenttien (vastuksilla ja diodeilla) simulointi sujuu melko hyvin. Muiden osalta tarvitsen vielä hikeä. Pääongelma on, että laskenta on todella hidas. Integraalien laskutaidoista olisi varmaan hyötyä mutta unohdettu mikä unohtunut. Mun laskutapa perustuu epävakaisiin oszilaattoreihin jotka ”hakeutuvat” oikeihin arvoihin. Tapa on yhtä hidas kuin haluaisin simuloida ajatuksiani hermosolujen molekyylitasosta käsin :-).
Simulaatiotapa on kuitenkin lupaava ja optimointi seuraa myöhemmin.
Simuloitavien osien näköhorisontista
Aito simulaatio ei tunnista ylärakenteita vaan laskee tapahtumia perustekijöistä käsin. Miten pitkälle alas se voi mennä, riippuu laskentatehosta. Rakennuksen lumenkantokyvyn simulaatio molekyylitasosta käsin on ylivoimainen. Elektronisten komponenttien suhteen voimme laskea sarjaan kytkettyjen vastusten jännitepudotuksia mukavasti Ohmin ja Kirchhoffin lakien mukaisesti. Voimme tehdä sen näin koska näemme kytkentätavan ylhäältäpäin. Mutta kyseinen vastus ei tiedä mitään vierustoveristaan vaan näkee vain jännite-erot johtimissaan jotka saa sen varaukset liikkumaan. Onnistuneessa mallintamisessa vastuksen ”kokemusmaailmasta” kumpuavat tulokset ovat samat kuin “yläkautta” laskettuna.
Tähän kytkeytyy vastaavasti varsin filosofinen kysymys mistä asioiden keskinäinen organisoituminen oikein lähtee: meidän kehon sisällä olevat solut eivät tiedä oletettavasti mitään siitä kokonaisuudesta jota ne palvelevat. Mekään emme tiedä niiden vipeltäjien murheista. Ja silti kokonaisuus toimii. Tai mistä kehomme osaa rakentua näin, että sydän on vasemmalla ja maksa oikealla puolella? Paitsi hyvin harvoin, 1/20000 todennäköisyydellä, sinulla voisi olla Situs inversus.
Vähän isompi takaisinveto
Simulaatio-ohjelmoijan elämä ei toki ole helppoa. Lapion varresta siirryin iltapuhteeksi sähköpiirien simuloinnin pariin. Mallinnettava virtapiiri ei pysynyt vakaana vaan liikkeellä olleet tehot riistäytyivät yli 500 Megawatiin ja ohjelma kaatui. Virtuaalisen Tsernobyl -katastrofin luokkaa.
Teknokauden hautausmailla – Tschernobyl
Pieni metsäopistollinen tiedekirjasto
Tähän kerään materiaalia, joka ei liity omavaraisuuteen mutta jonka ympärillä omat tieteelliset kiinnostukset pyörivät.
Mitä juuri nyt tutkituttaa
-
Höyry- ynnä muut koneet
Harmittaa, että sähköverkosta irtautujalla on suppeasti vaihtoehtoja, jotka ovat toinen toista hi-tek luontoisia. Mietin samaa kuin lukemattomat ennen minua: metsävaltaisessa Suomessa pieni hörykone olisi ehkä kuitenkin järkevä mahdollisuus. >>Lelu
-
Virtausfysiikka
Teslan venttiili kaasuille ja nesteille on loistava rinnastus tämän viikon ponnisteluilleni saada leivinuunia vetämään. Suunnittelin sen mutkikkaat kanavat ottamaan talteen lämmöt erityisen tehokkaasti, mutta huomasin sen olevan tottelematon. Eri kanavien savuvirrat kääntyvät toisiaan vastaan kuten teslaventtiilissä. Se nimittäin päästää kaasut läpi vain yhteen suuntaan – ilman mekaniikka.
Kyllä minä vielä uunin saan vetämään säätämällä savureittien voimakkuuksia ja suuntia. Maria valitti vuosia sitten, että enkä minä koskaan voi rakentaa ohjeiden mukaan. En voi, tylsää. VTT:ssä sellaista voi tehdä ilman omantunnontuskia. Rakastan virtausfysiikkaa. Btw: virtausdynamiikkaa hyödyntäen on rakennettu pieniä analogisia säätölaitteita, joiden laskentaa hoitavat yleisemmin digitaaliset mikrokontrollerit.
-
Vedenhallinta!
Märkä kasvimaa ei kasvata juureksia. Suomessa on pitkät juuret ojittamisessa. Kansallishankkeena soita on kuivatettu – oliko se peräti kolmasosa Suomen pinta-alasta?
Ojia on, joko avoimina tai salaojina, kaivettu vaakatasossa ja johdettu alempaan kohtaan, puron tai jokeen. Tulos on, että ravinteet siirtyvät veden mukaan ja päättyvät rehevöittämään lopussa Itämerta.
Olen kokeillut parikymmentä vuotta vanhanaikaisia risuista ja kivistä tehtyjä salaoja. Tuloksia on tullut mukavasti ja kiinnostus on kulkeutunut kohti imeytymiskaivoja. Eli oja ei päädy mihinkään alempaan ojaan, vaan luodaan (sulamis)vedelle pystysuoraa pintaa imeytymiselle kohti pohjavettä. Nykyään kokeillen ”sala”kaivon yhdistämistä kohopenkkiin. Kevät sulattaa ensimmäisenä maaston kohokohtia ja näin saattavat aukaista etuajassa väylän sulamisvedelle. Samalla kohopenkki kasvattaa herkkuja.
Ravinnehaitoista huolimatta metsä- ja maatalous edelleen rakastavat ojankaivuuta. Voisiko pystyojitus olla parempi vaihtoehto? Ei ole minun tyyliä antaa ympäristöneuvoja teolisuudelle, jonka rakenteeliset ongelmat pysyvät samoina vaikka kosmeettisiä uudistuksia tehtäisiinkin. Mutta jos fossiilisten muoviputkien sijaan käytettäisiin metsän hakkuutähteitä, maa rakenne parantuisi ja hiili poistuisi pitkähköksi ajaksi hapettomiin maan uumeniin. Risuojat tuntuvat toimivan kymmeniä vuosia. Pieni laskelma: 1 metrin syvä ja lapionleveä oja sullottuna täyteen risuja upottaa ohuehkon puun massan maan sisään. Tämä kerrattuna Suomen ojitustarpeisiin kaupungeissa ja maalla muodostaisi ehkä realistisemman ja tehokkaamman hiilinielun kuin Risto Isomäen hiekka-aavikkoihin haudatut puut.
-
Kestopuu?
Savupiippujen suojahatuissa on usein ongelmana, että niihin tiivistyvät savukaasut tippuvat peltikatoille ja syövyttävät peltejä ärhäkkäästi. Kokeilen puulavaa, johon kosteus imeytyy eikä valu alas. Ratkaisu ei ole välttämättä palolaitoksen mieleen, mutta hormipalon sattuessa nousee muutenkin paljon kipinöitä ilmaan. Sivujuoni tarkkailussa on, millainen kestopuu laudoista tulee vuosien varrella kun puu vuoroperään kyllästyy ja kuivuu.
-
Poltettu hiekkaa
Jostakin selittämättömästä syystä minua on jo vuosia vaivannut käsitys, että poltettu hiekka voisi olla kasveille hyväksi. Kun lakaisen lattian, tyhjennän usein rikkalapion tuleen. Naurettavako pähänpisto?
-
Lämmön talteenotto
Kokeilen tällä hetkellä avaamista uunin sisuksia paremman lämmön hyödyntämisen toivossa. Uuni ottaa parhaiten tulen lämmöt talteen viileänä. Kovina pakkasina lämmitetään päivittäin eikä uunin lämpåötila laskee enää kovin alas. Olen avannut uunin yläosan puhdistusluukun ja se tuntuu tehostavan hyötysuhdetta. Mietin sen soveltamista uuteen uuniin. Tärkeältä on varmaan, ettei noen ym. pienhiukkaset pääsee huoneilmaan.
Vieraskynä
Risto Isomäen lukuvinkki muinaisesta rokotusmenetelmästä
***
Tiesitkö tämän?
Suomen sähkökulutus on vuonna 2025 noin 80 terawattituntia (terawattitunti on miljoona kertaa miljoona wattituntia!).
Se tekee 16 megawattituntia Suomen asukasta kohti, 1.3 MWh kuukaudessa tai 44kWh per päivää. Jokaisella meistä on 2 tehokasta hellanlevyä päällä yötä päivää.
Google tarjoaa seuraavaa tietoa ” Keskimäärin Suomessa asuvan kotitalouden sähkönkulutus on noin 375 – 415 kilowattituntia kuukaudessa. Tämä tarkoittaa noin 12,5 – 13,8 kilowattitunnin päivittäistä kulutusta. Sähköllä lämpenevän omakotitalon kustannukset ovat puolestaan kuukaudessa noin 1400 -1700 kilowattituntia.”
Meillä menee kotona (perhe, Omavaraopiston päämaja) sähköä kuukaudessa 40 -80 kWh, eli noin 10% polttopuulämmitteisistä taloista ja 3% sähköllä lämpiävistä talouksista.
Suomen pääkohtaisen 16MWh ja kotitalouksissa asuvien ihmisten välinen sähkökulutuksen erotus on ~30 kWh. Se syntyy siitä hieman vaikeammin havaittavissa olevasta epäsuorasta sähköenergian kulutuksesta: teollisuus, ruoan tuotanto, vaateita, infraa ja datasiirtoihin … . Googlatessani meni tee-mukin lämmittämiseen tarvittava sähkömäärä; AI- vetoisesti kuluisi moninkertainen sähkömäärä.
Sähkönkulutus on vain osaa kokonaiskulutuksestamme, johon ei lasketa esim. autoissa kuluvaa bensaa tai kaukolämpö. On muitakin mutkistavia tekijöitä kuten (energian ja kulutustavaran) vienti ja tuonti.
Datakeskuksien ym. teknologian kautta Fingrid arvioi kulutuksen kasvavan vuosikymmenessä jopa 60 terawattitunnilla. Eikö IT-alan piti auttaa säästämään?
Miten voi tekniikasta jotain ymmärtävä ihminen olla teknologia-uskovainen?
***
Meinasin jo ajat sitten paristokäyttäjille kertoa, että 1.) paristojen valmistukseen kuluu satoja kertoja enemmän energia kuin mitä niihin on varastoitu ja 2.) loppuun käytettynä (~1.3 V) niiden sisälle jää suurin osa energiasta (kaavassa sininen ja punainen alue). Uudelleen ladattavilla taitaa olla vähän parempi tase, mutta joka tapauksessa paristot ovat ongelmajätettä ja ovat tuhonneet valtavasti elektroniikkaa vuodatessaan sisältönsä laitteiden sisällä. Näin karkeasti yleistettynä.
Ajatelmia tieteestä (poimintoja)
Ei tieteellistä näyttöä
Niin, mitä tieteelle pitäisi tapahtua? Juuri sitä, mitä se teki keskiajalla kirkolle. Silloiset uskonnon vallanpitäjät ja opportunistit löytyvät nyt samalla lailla tiedemaailmasta. Ihminen ryhmittyy mielellään auktoriteettien seuraan. Tiede on itse itseään korjaava systeemi, mutta sitä sieluntiedekin on – muttei ihmisten käsissä, jotka eivät halua sen muuttuvan. Itsensä korjautuvuus ei käynnisty itsestään vaan hyvillä argumenteilla.
Keskiajan uskonto oli syvällisesti sotkeutunut sortoon, valtapyrkimyksiin ja kaksinaismoraaliin. Se on aika kaukana uskonnollisen mystiikan sieluntietoudesta. Vastaava erkaantuminen on tapahtunut populistisen tieteen ja sen kovan ajatuksellisen ytimen välillä. Nykytiede on – viherpesuyrityksistään huolimatta – erottamaton osa meidän kelpuuttamaa helvetinkonetta.
Olisi aikaa naulata jotain teesejä Heurekan tiedekeskuksen ovelle, mutta kun se ei kestä. Liian särkyvä. Poiskäveleminen on myös hyvä.
Tässä pitää nyt olla tarkkana ja jos jotain tökkii, lukekaa uudestaan: Kennedyä syytetään toimivan vastoin tieteellistä totuutta >>Yhdysvallat ei julkaise raporttia, joka osoittaa koronarokotteiden hyödyt. Mutta voiko tiede väittää asioita yksiselitteisesti todeksi? Ei, koska teoria ei ole sama kuin totuus eikä tutkimus pystyy todistamaan totuutta. (“Tieteen avulla ei todisteta asioita oikeaksi vaan tiede on vain nimi menetelmälle, jolla luotettavaa tietoa hankitaan.“, Wikipedia) Tutkimuksilla saadaan näkökulmia todellisuuteen. Emme voi tutkia sitä, mitä tulee ilmi sadan vuoden päästä. Voimme sanoa, että antibiotit ovat tähän asti pelastaneet monen ihmisen hengen, mutta voi olla, että antibiotien käyttö saa pikkuhiljaa jotain aikaan, joka kääntää tilanteen toiseksi. AI:sta voimme sanoa paljon vähemmän.
Tiede esiintyy julkisuudessa harvoin arvoneutraalina ja tiukasti tieteellistä etiikkaa noudattaen. Sen sijaan se taipuu selvästi sosiaalisiin normeihin ja vallankäyttöön. Se välttää, sosiaalisista syistä, käsitellä esimerkiksi geneettisten sairauksien periytyvyyttä siksi, että teemat ovat liian lähellä rotuhygienia, eugeniikkaa ja ihmisoikeuskysymyksiä. Vaara on ilmeisen suuri, että jotkut tahot valjastavat niitä poliittisiin tarkoituksiin julmalla tavalla. Näin populaaritiede ottaa ulostuloissaan usein holhoavan roolin, koska ihmisen käytös on varsin arvaamaton. En hirveästi uskoo, että Kennedy haluaa varjella tiukkaa tieteellistä etiikkaa ja siinä mielessä hänen toimintansa voi olla arveluttavaa.
Minä vaan en pidä tiedeväittämien sopeuttamisesta poliittisiin tarkoituksiin, vaikka tarkoitus olisikin hyvää. Kysymykseen, onko hyvää tarkoittava valhe parempi kuin riskejä ottava rehellisyys, ei ole tieteellistä vastausta. Tiede ei ole kaikkivoipa instanssi. On asioita, jotka jäävät tieteellisen metodin ulkopuolelle ja meidän olisi hyvää osata erottaa tiedettä ja tieteen kaavussa kulkevaa politiikkaa toisistaan.
(päivitetty 2026)