Työvinkkejä – Omavaraopisto

Limitetty ja rinnakkainen työnteko

Limitetty ja rinnakkainen työnteko on kummitellut kauan minun kirjoituksissani mutta tarkennuksia olen antanut vähän. Syy on vähän kuin kysyisi taitoluistelijalta miten hän jonkin tempun tekee. On vaikeaa selittää jotain, mitä on harjoitellut hyvin pitkän ajan.

Juuri näinä päivinä nousi tyytyväinen tunne verraten yksinkertaisesta työkokonaisuudesta, jota on helppoa kuvailla. Kansanomaiselle sanonnalle ”Tuo tullessasi, vie mennessäsi” on helppoa nyökytellä, mutta ohjeen täyttäminen kattavasti on taiteenlaji, joka on minun sekä ajatus- että fyysisen työnteon ytimessä. Työnilo syntyy minulle etenkin hienoista työkokonaisuuksista.

Harvoin teen yhtä erillistä työtä. Aina etsin työn rinnalle muita töitä, joita voin kytkeä materiaali- ja aikasäästäviksi jatkumoiksi. Samalla vähennee puuduttavaa yksitoikkoisuus, kunhan mutkikkuus ei kasvaa sellaisiin mittoihin, että keskittyminen vaikeutuu.

Suuri osa töistäni on tavaran kuljettaminen paikasta toiseen. Jos minulla ei ole kottikärryt täynnä sekä meno- että paluumatkalla, tiedän, että jotain on huonosti suunniteltu. Parhaillaan toteutuu hieno kierto kahden talon välillä: täällä kuivatan sammalta uuden talon eristeeksi. Töihin mentäessä otan kuivan erän sammalta mukaan. Jotta kärry on täynnä sieltä palatessani, aloitin tarpeellisen ojan. Paluumatkan varrella tasoitan polun ojasta nostetulla mullalla. Parikymmenen metrin päässä on risuja haittamassa viikatteenkäyttöä pellolla. Sieltä otan aina risuerän mukaan halkoliiteriin hellan pikkutulia varten. Näin hoituvat neljä työtä yhdellä matkalla. Sokerina pohjassa: ojan vieressä kaadoin polttopuut. Karsitut oksat upotan ojaan, jotta vesi liikkuu. Pieniä matkoja, ei varastointia, lyhyitä kertarupeamia. Tämänkaltainen työskentely edellyttää monipuolista tehtäväkirjoa. Siihen perustuu luontaistalouden tehokkuus.

Tämä on vain yksitäinen otos päivän hommista. Alussa kuvioiden kehittely on ajatusta vaativa ja moni turhautuu moiseen jahkailuun. Ajan mittaan työkuvioiden sävellystyöstä tulee rutiini, eikä se tunnu enää rasitukselta vaan onnistumiselta. Harjaantuminen tekee mestarin. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan pääse mihinkään: pitää tykätä siitä mitä tekee.

Työvinkkejä

Hyvät vinkit eivät pitkiä selostuksia kaipaa. Jos kaipaat todella tuhtia tavaraa, yritä hankkia Vilho Setälän “Kodin taitosanakirja”.

Vinkkejä on myös sivuilla >>Merkintöjä työmailta.

Ota tarvitsemasi kokemuksien idealingosta! Alempana myös pidempiä selostuksia.

Kiukkaita on täytelty kivillä monia. Paras tulos on tiivis laitto ja hyvä läpivirtaus. Asettelen luonnonkivet pystysuuntaan. Minulla on suosikkikiviä, joita kerään kiuaskiviksi. Monet muuttuvat hiekaksi. Suosin ‘lasipintaisia’. Vanhempi mies kertoi, että koskesta on ennen haettu hyviä kiviä.
Jos paistinpannu paistaa huonosti, voi olla että pohja on vääntynyt. Muuten syy voi olla alapintaan kertynyt karsta. Se on ihmeaine, joka ei kulu pois vaikka miten paljon siirtelet pannuja hellalla. Poistaminen on sen kovuuden vuoksi hieman työlästä mutta kannattaa. Minä käytän ensin terää (esim. lattaviilan etuosaa, puukkoa, taltaa) ja myöhemmin teräsharjaa ja hiekkapaperia.
Laudanpätkiä syntyy turhan paljon, jos lautatavaraa ei ole järjestyksessä. Kannattaa lajitella pätkäät koon mukaan seinää vasten. Pitkät taakse, lyhyet eteen. Vaivannäkö maksaa itseään takaisin hyvin nopeasti.
Ruosteen vaikutusta työkalujen toimivuudessa ei voi liioitella. Jos työskentely lapion kanssa käy tuskaiseksi, tarkista onko lavassa ruostetta. Laiska haluaa uskotella itselleen, että ruoste kuluu käytössä pois. Se ei tee sitä. Karkealla hiekkapaperilla selviät helpommalla.
Sementti säilyy käyttökelpoisena paljon pidempään kuin ilmoitettu (noin 1 vuosi). Käytin juuri sementtiä 6 vuoden säilytyksen jälkeenkin ja kovettui riittävän hyvin uuninmuurauksessa. Lujuusominaisuudet vain heikkenevät mutta ei niitä maksimaalisia aina tarvitsekaan (esim. laatantekoon). Sementti pitää säilyttää ehdottoman ilmatiiviisti ja lämmönvaihteluilta suojattuna! Kannattaa säkit kerran vuodessa pyöritellä, jotta jauhe ei paakunnu. Seulomalla erotan hienon aineksen kokkareista. Kokkareita laitan astiaan ja rikon paakut käyttämällä lekaa jumpsuttimena. Toistan murskaamisen ja seulomisen vuorotellen.
Säästövinkki: karkea hiekkapaperi muuttuu vähitellen hienoksi hiekkapaperiksi,
Ehkä kaikkein tärkeimpiä ohjeita puutarhapitoon ilman traktoria: välttäkää kuohkeaan multaan astumista! Jos kääntää tadikolla isohkon kasvimaan, tietää sen käsissä. Perunoita kannattaa tadikolla nostaa perääntyen (seistä varsien seassa) ja yhdistää siihen sekä syvämuokkauksen että puhdistuksen kestorikkaruohoista. Kuohkeaan maahan tehdään vasta seuraavana keväänä uudet penkit syväjuurisia kasveja varten. Syksyllä kannattaa välttää kovin kosteita korjuukeliä, jossa maa liettyy.
Eltaantunutta rasvaa saa puhdistettua keittämällä sitä vedessä. Jäähtymään kellariin. Valutetaan kovettuneen rasvan alta vedet pois ja kuivatetaan rasva.
Muoviämpäreitä/ köysiä ei kannata turhaan jättää aurinkoon hapristumaan. Joissain tapauksissa olen ommellut halkeaman, jolloin se käy kuiviin sisältöihin. Joskus olen toholla sulattanut muovit yhteen.
“Tossuttaminen” antaa pyörän kulahtaneille ulkorenkaille tuhansia kilometrejä lisä-aikaa. Rikkonaisilta ulkorenkailta leikataan reunat pois, katkaistaan viistosti ja laitetaan suojaksi sisä- ja ulkorenkaan väliin.
Vinoja tai pehmenneita nauloja saa lyötyä siististi puuhun pitämällä kiinni (leveillä) pihdeillä. Pieni jännittäminen vähentää “vapaan” taipumisen.
Hammasharjoistakin voi pitää hyvää huolta. Laitan silloin tällöin harjapään kevyesti puristukseen paperien väliin. Se pitää harjakset suorina. Vasta ~20 vuoden jälkeen nailonharjakset alkavat katkeilla ja niitä en halua sisuksiini.
Öljytynnyreitä voi avata kuin säilykepurkkeja: vasaralla lyödään taltalla viistosti reunaa pitkin (minulla on siihen “kamikaze”-talttaa). Sitten reunojen koputtaminen sileäksi.
Varovaisuutta kompostoinnin kanssa. Olki/ heinäkompostien lämpötilat saattavat nousta syttymisen tasolle. Vaaratilanne oli meillä vuosi sitten vanhan AIV- kompostoinnin yhteydessä.
Hanki sulaa ei ainoastaan tuhkasta vaan mistä tahansa (tummasta) pölystä. Käytän myös nuohouskarstaa ja savimullan pölyä, joka tulee juures kellarista, sillä tuhka on arvokkainta antaa kylvövakoihin.

Talvella pyykkipäivä on saunapäivä. Pyykki kuivuu saunomisen yhteydessä ja jälkeenkin. Talon sisällä kuivattaminen on myrkkyä talolle.
Kostea rahkasammalta kellarin lattialla mittaamaan pakkasten tuloa. Sormilla voit tuntea, onko sammal hiemaan tai syvemmin jäätynyt. Kostea sammal puskuroi kylmän tuloa ja pitää ilmankosteuden sopivalla tasolla.

Keräämme talvisaikaan pissat likasangosta ulkona olevaan tynnyriin. Pissan jääkansi pitää rikkoa melkein päivittäin, jotta paine pääsee purkautumaan eikä tynnyri kärsi. Pikkuhiljaa tynnyrin sula osa näyttää väkevöityvän eikä niin helposti jäädy enää. Kerroksittain jäädyttäminen saattaa toimia (en ole kokeissani saannut täyttä selvyyttä, mutta kun suojasään jälkeen tulee tilanne, että sulannut pissa alkaa taas jäätyä ylhäältä alaspäin, tarvitaan painepurkua. Siihen käytän varovaisesti rautakankea.

Tuhkapesään jääneet palaneet naulat ovat hyvin taottavia. Kattilanreikä voi sulkea napsimalla naulaa poikki lähellä kantaa, työntää läpi reiän ja takoa toista päätä sienimuotoon. Teen lapiovarsien niitit samalla tavalla.

Parhaita lahonkestäviä kotimaisia puita on haapa, jos jättää kuoren esim. maata vasten. Kuori suojaa ja laho iskee vaurioituneeseen pintaa, esim. katkaisukohtaan.

Kellarissa itäviin perunoihin kehitty ajan mittaan “pikkuperunoita”. Niillä voi hypätä yhden viljelyvuoden yli ja istuttaa. Hätäkeino!!!

Ennen kirveen varttaamista voi pitää varren uunin jälkilämmössä, jotta puu kutistuu. Tulee tiukempi liitos. Käytän usein keitettystä pihkasta tehtyä pulveria “lima-aineena”. Jos on epävarmoja lyöjiää liikkeellä, voi kiinnittää peltipalasta varteen heti terän jälkeen.

Nuori kapinallinen tietysti kyseenalaitaa tämän vinkin: hyvät talvipolut maksavat itsensä takaisin ja säästävät työtä. Niissä voi kävellä ripeästi ja turvallisesti kantamuksien kanssa. Samaa koskee ulkorakennuksien oveja. Ovia kannatta pitää auki alusta saakka, sillä lumi kiinnostuu ja kovettuu.

Jos luonnonkuituköydessä on pahoja solmuja, voi kokeilla laittaa köyden uunin jälkilämpöön kuivumaan. Solmut väljiintyvät.

Tuo polttopuut sisään lauhalla kelillä, jottei niihin tiivisty kosteus. Toisinaan jos halkoliiteri on avara juuri sään lauhtuessa halot voivat kostua sielläkin. Hyvä on joka tapauksessa tuoda puut sisään päivä pari etukäteen kuivumaan. Uunipuita on parasta laittaa suoraan uuniin jälkilämpöön/ luukku kiinni, jolloin huoneilman kosteus ei ehdi tiivistyä.

Lumenpudotuksessa työsäästöä voi tulla kolaamalla vain katonharjaa pitkin. Halkaistu lumilaattaa voi suojasäällä tulla helpommin alas

Harvaan saa hyviä sinkittyjä ämpäreitä kaivon vedennostoon. Elinkaari on usein vain 1-2 vuotta ja sitten alkavat vuotaa pohjan reunasta. Yllättävän hyvin toimiva konsti on sulattaa ämpärin sisäpuolelta saumakohtaan pihkaa.

Huonoja polkupyöränketjuja lumiketjuiksi! Yhdistetään sopivan pituisiksi kumirenkaan päälle. Paineistettu ulkorengas pitää ketjun paikoillaan.

Lauhalla polttopuita sahaamaan, pakkasilla pilkkomaan

Lanaamalla talvipolut kolalla voit säästää paljon työtä

Suojaa kolia ja lumilapioita riitteeltä, lumelta ja jäältä, jotta luistavat lumessa.

Kannattaa putsata ja huhdella vihanneksia hyvin. Aina silloin tällöin pieniä kiviä eksyy mukaan ja hammaspala lähtee. Varsinkin herneissä ja viljoissa on kohonnut riski. Sadonkorjuussa maahan pudonneisiin tähkiin jää helposti kivi.
Vaikka tekee koko vuoden työtä kasvimaalla asiat unohtuvat sujuvasti. Viljelysuunnitelma auttaa.
Perin mitätön vinkki lapsiperheen arjesta: asuintalon vieressä meillä on pieni yrttikasvimaa, jota kastellaan talon likavesillä. Silloin kaiken parhaiten löytyy kaikki se tavara, mitä lapset ovat upottaneet likasankoon hannasharjasta keittiöveitseen.
Biohiiltä ei minusta pitäisi tehdä vartta vasteen, vaan jonkin polttotarpeen sivuvirtana. Meillä se voi olla esim. terva/ savenpoltto. Hellan ja uunin käytöstä saatu vuoden tuhkasta seuloutuu noin 1-2 ämpärillistä hiiltä.
matoilla saa pölyt ulos huoneesta ilman pölynimuria! Rakentamassani hirsitalossa on suuri ongelma kaikkiin rakoihin levittäytynyt savipöly. Harjaaminen ei käy, pyyhkiminen kostealla rätillä on pakko, mutta sillä ei pääse kaikkiin nurkkiin. Pahimmat pölyt olen imuroinut pidentämällä letku ja laittamalla imuria ulos, sillä vanha imuri ei pidättele hienoa savipölyä. Matot hoitavat loput. Savijämät laskeutuvat ja sitoutuvat niihin ja ravistelemalla talo vähitellen puhdistuu.
Seulaamme paljon. Puhdistamme siemeniä puintijätteistä ja hiilet tuhkasta. Vanhaksi käynyt sementti klimppiintyy. Murskaamisen ja seulaamisen jälkeen voi saada vielä kovettumiskykyistä sementtiä muuraukseen tai laattavaluun. Seulaamisessa syntyvä pölymäärä on ikävä ja epäterveellinen. Pölynmuodostukseen voi vaikuttaa ratkaisevasti pienentämällä putoamiskorkeutta. Laitan seulaan alustalle, jolloin verkon alapuolelle jää vain 0.5 – 1 cm tilaa. Aina kun tila täyttyy, nostan verkon vähäisen. Kannattaa pitää seulaa täytenä, jolloin seulattava aines estää pölyn nousemasta seulan yläpuolelle.

Kierrätys ja teknisia vinkkejä (ei välttämättä omavaraisia)

Muista sähkö- ym. turvallisuutta!

Akkuporakoneita heitetään yleensä pois huonoksi käyneen akun vuoksi. 12 ja 14.4 volttiset porakoneet voi kytkeä suoraan autoakkuun (huom. napaisuus!). Latausasema saattaa ilmoittaa akun vaurioituneeksi eikä suostu lataamaan. Olen useasti palauttanut Ni-Cd akkuja eloon lataamalla väkisin autoakkulaturilla. (Kannattaa tehdä vain paloturvallisella paikalla valvovan silmän alla.)
Muidenkin sähkölaitteiden käyttöikä voi usein pidentää huomattavasti kun tietää että osien käyttöominaisuudet muuttuvat vanhetessa, jolloin toiminta voi olla pienestä kiinni. Jos esim. otsalamppu ei enää lataudu, kokeile toista USB-adapteria.
Otsalampuissa voi käyttää loppuun paristoja, jotka eivät käy enää digikameroissa. Jos kierrätät paristoja, on tärkeä muistaa, että vuotavat paristot rikkovat laitteita nopeasti. Riskit vähenevät jos käytät vain tasavahvoja paristoja ja mieluiten samaa tyyppiä. Jos vuotoja on tapahtunut, puhdista etenkin kaikki metalliosat niin pian kuin mahdollista. Älä jätä paristoja laitteisiin, joita käytät vain harvoin.
Maalarin pensseleitä tuhotaan jättämällä puhdistamatta. Yleensä niitä voi puhdistaa ilman liottimillakin pyyhkimällä pitkään ja perusteellisesti paperia tai puuta vasten. (Pitää saada pois aineet pensselin tyvessä!). Olen palauttanut monia pilaantuneita siveltimiä eloon vasaroimalla karvat irralleen toisista. Tämä on tehtävä varovasti aluspintaa vasten. Liian kovat iskut rikkovat karvoja.

Kun sää yllättää sadonkorjuussa

Sadonkorjuu on vielä kovempi ajoituspeli kuin kevätkylvöt. Juureskellarin jäähdyttäminen pitäisi tapahtua ennen kuin se on täynnä vihanneksia. Muuten vihannekset alkavat versoa. Eduksi on, jos kasvit ovat pellolla saaneet ensikylmistä talvehtimisviestin lopettaa kasvujaan. Näin tehden monien kasvien korjuu kannattaa lykätä mahdollisimman myöhäiseksi (vuorossa viimeinen meillä on lanttu). Parheen korjuuhetken löytäminen vaatii arviointikykyä sään suhteen (sääpalvelut ovat huonontaneet havainnointitaitoja).

Jos talvi ja pakkaset ehtivät yllätää, on muutama keino hätäkorjuun. Kiinnijäätyneiden juuresten irtirepiminen aiheuttaa vaurioita. Kylmästä kankea juures saa käsittelyssä herkästi pintavaurioita (välillä olen ajatellut, että ne saattavat korjaantua helpommin hieman lämpimämmässä kellarissa). Hyvin usein talvi ei saavu kerrallaan, joten voi olla paikallaan jättää hätäkeinot käyttämättä. Minulla kerran ’90 luvulla osa palsterakoista jäi korjaamatta, koska pysyvät pakkaset saapuivat heti lokakuun alussa. Palsternakka tosin pystyy talvehtimaan mutta porkkana harvemmin selviä korjauskelpoisena kevääseen saakka. Tässä muutama hätäkeino:

– vaikka maa on routinut, maan sisällä on vielä lämpövarastoja. Peittäkää kasvimaa pressuilla, katteella tai muilla eristeillä. Muutaman päivän päässä maa voi olla sula.

– lanttuja voi nostaa vaikka maata olisi jäätynyt kiinni. Laitan niitä aumoiksi (kasoiksi), lehdet ylös ja eriste päälle. Multa yleensä sulaa irti.

– pakkasesta vaurioituneita vihanneksia pitää käsitellä nopeasti ruoaksi tai kuivattaa. Hapattaminenkin on hyvää.

– Jos kuivia korjuukelejä ei tule olenkaan, pitää herneitä ym. ottaa talteen ja improvisoida kuivausmahdollisuuksia saunassa tms.. Muistakaa, että lämmön lisäksi tarvitaan ilmanvaihtoa ja paljon tarkkailua.

(jatkuu)

Juuresten säilytyksestä

Ohjeita vihannesten kellarisäilytykseen on runsaasti. Hyvin usein tuntuu, että ne eivät ole läpiajateltuja tai suorastaan haitallisia.

Olen kokeillut ja nähnyt maatiloilla säilytystä sammalleseen, turpeeseen ja hiekkaan. Ei mitään vakuuttanut, koska ne ovat joko liian työläitä, varastohävikki on tarpeettoman suuri tai laatu tippuu säilytyksen aikana liikaa.

Meillä viimeiset porkkanat eivät ole myöhään kesälläkään muuttuneet kuivamuonaksi ja jos harrastaa siemenviljelyä, istutuksen käytetyt kasvit ei saa olla heikkoja.

Suosittelen laakeita puulaatikoita ( 40×80 cm, noin 15 cm korkeita). Sisältö näkyy ja on lajiteltavissa pitkin säilytyskautta. Huononevia juureksia löytyy ennen kuin ne ovat pilalla. Mätäpesäke ei leviä rajattomasti. Laatikot ovat meillä hyllyissä 2-3 päällekkäin. Niiden välissä on tuuletusrako. Kellaria pidetään pakkasrajalla, perunat hieman lämpimämmässä takaosassa. Kosteus on korkea, rahkasammal lattialla puskuroi sitä vakaaksi.

Kumisaappaat ja jalkarätit

Jalkarätit ovat kelpo sukankorvike ja kuivuvat sukkaa paljon nopeammin. Ne sopivat erityisen hyvin kumisaappaisiin (joissa on reikiä). Harjoittelun myöten niitä oppii käärimään tavalla, etteivät valahda alas. Reikäisistä saappaista puheen ollen – jalkaan laitettu muovipussi pitää jalat kuivina!

Huopatossujen huovutustyön olen usein viimeistellyt pukemalla huopatossut jalkoihin ja menemällä (reilusti ylikokoisiin) kumisaappaisiin. Sen jälkeen kaadoin saippuavettä saappaisiin ja menin töihin (kesällä). Huovasta tulee kovaa!

Vaatteiden ja kenkien kuivatuksesta

Jo ennen kuivauskaappien valtakaudella osaaminen kuivata pukimia on unohtunut vaatteiden halpuuden seurauksena. Uittoaikoina hyvä nahkasaapas oli yhtä kallis kuin välttämätön ja niitä piti saada kuiviksi nopeasti ja nahkaa vahingoittamatta. Sanottiin, että ”nahka hapristuu, missä voi sulaa”. Se pitää suunnilleen paikkansa. Kuivattamisessa eka vaihe on suurimman veden pois-saaminen. Annetaan valua. Sitten imetään märkyys pois täyttämällä saappaita sanomalehdillä tai pyyhkeillä. Niitä ei unohdeta sinne, vaan vaihdetaan tiheässä rytmissä kuiviin kun ovat vetäneet kosteuden itseensä. Rukkasia voi puristaa sanomalehtien väliin. Vasta sitten kannattaa ryhtyä kuivattamiseen miedolla ja tasaisella lämmöllä ja hyvällä tuuletuksella (haihduttaminen on energiaintensiivistä ja sitä ei kannata tehdä jos on mahdollisuus mekaaniseen veden poistamiseen). Saappaan on hyvä olla tasaisesti lämmin varsia myöten, muuten käy samalla tavalla kuin silloin, jos yrittää kuivattaa pulloa hellan reunalla: vesi haihtuu alhaalta, nousee ja tiivistyy pullon kaulaan ja valuu taas alas – ikuisesti! (Me peitetään koko pullo hellan peitolla, sitten toimii. Hellapeiton alla kuivuu erinomaisesti kaikki muukin.)

Kun saapas on kuivahko, sitä pitäisi rasvata, ettei se kuivu korpuksi. Nahkassa jäljellä oleva kosteus vetää adheesio-ilmiön kautta rasvan perässään nahan sisuksiin. Antakaa rasvatessa saumoille hieman ylimääräistä. Tämän kaiken olen oppinut pilaamalla omia kenkiäni.

Arjen ympäristötekoja

Miksi jätteenkierrätyksessä paisutetaan jätemäärää? Mustia jätesäkkejä voi useimmiten kierrättää tyhjentämällä ne määränpäässä ja ottaa täyttää uudestaan.
Pidetään mielessä, että lainsäädännässä huomioidaan ihmisten keskimääräisiä käyttäytymistapoja pohjautuen keskimäärin valitseviin olosuhteisiin. Niinpä ympäristölaki saattaa ohjeistamaan poikkaevissa olosuhteissa ympäristöepäystävälliseen suuntaan. Esimerkkinä suositellaan leivinuunin lämmityksessä vajaata pesälisiä puhtaan palamisen varmistamiseksi. Se voi olla tosi useimmissa uuneissa, mutta ei meidän perinneuunissa. Pystymme todentamaan katsomalla, mitä piipusta taivaalle nousee. (Aion täydentää tätä osastoa muillakin arjen harkinnan rajatilanteilla)
Ei kannata vähätellä ruosteen vaikutusta.

Terveysasioita

Nykyiset ergonomiasuositukset voivat saada ihmisiä käyttäytymään epäluuloisesti omaa kehoa kohtaan. Ei tehdä miltä tuntuu vaan niin kuin kirjoitetaan. Hirsikurssilla olen nähnyt ns. oikeanoppista nostamista selkä suoraana. Oli pakko sanoa, että tuolla tavalla ehkä säästät selkää mutta tuhoat polvet. Popularisoitunut ergonomia ei tunnu tunnistavan inertia- käsitettä, vaan tarkkailee liikesarjat liian staattisina. Tämä lähestymistapa voi olla riittävä toimistotyössä muttei rakennustyömaalla.
Koulun kauttaa saapuivat täit. Hierottiin ruokaöljyä tukkaan yöksi vaikuttamaan. Toimi hyvin.
Viileissa asuinolosuhteissa ei kannata urheasti kuivattaa vähänkään hikisiä vaatteita ihon päällä. Ruumiin lämpö karkaa 1.) haihdutuksen 2.) huonontuneen eristykyvyn kautta. Vähäinen hiki ei edes tunnu. Vaihdan vaatteita työn jälkeen.
Haavojen suhteen on hyvä reagoida varhain. En yleensä käytä desinfiointiaineita – sitä tärkeämmäksi nousee tunnollisuus. Haavojen hoidosta minun pitäisi kirjoittaa laajemminkin, sillä työelämä on antanut paljon tilaisuuksia harjoittelulle :-). Ekasääntö: antaa vuotaa! Usein olen suunnannut suoraan hellan teekattilan luokse ja upotan haavan (steriiliin) teehen sen puhdistamiseksi ja vuodon pitkittämiseksi. Yksi syy vitkastelulle jakaa kotikonstit on, että minä tiedän aika hyvin mitä teen enkä matki toisia. Lukijalla se voi olla päinvastoin. Omalla vastuulla!
>>Huolimattomuuksia sattuu Täkän liittyen: Jalkainfektioon liittyen: kokemukseni haavojen, myrkytyksien ja jännetulehduksien kanssa on, että (tietynlainen) liike ja jopa rasitus voi olla tärkeä ja hyväksi. Jos vain on mahdollista liikuttaa märkivää haava, verenkierto edesauttaa paranemista ja on parempi, että eritteet poistuvat kuin että koteloituvat sisään. Jännetupentulehduksen uhatessa hieron tulehduskohdan VIEREISET lihakset välttääkseni sitä, että lihakset kovettuvat vähentäen verenkiertoa. Liitän kaikkiin minun terveysohjeisiin huomautus, että vastuu on teillä. En voi tietää mitä teidän keho teille viestittää, miten te viestit tulkitsette ja milloin kannattaa hakea apua. Uutisissa tuli tällainen tutkimus joka minua ei ollenkaan yllätä. >>Syöpää tappavien valkosolujen määrä lisääntyi liikunnan aikana
Niska-, hartia ja korvakipuihin olen käyttänyt hiekkasäkkiä, jota lämmitään hellanreunalla. Se muokatuu hyvin kohteensa ympärille ja antaa pitkään lämpöä. Sen voi tehdän vanhoista housunlahkeista, joita täyttää hiekalla ja ompelee kiinni. Säkki käy moniin askarteluhommiin painoksi ja puristaa liimauksissa epätasaisia pintoja yhteen.
Minulla parhaimpia keinoja päästä niska- ja hartiakivuista on raskas metsätyö.

Antivinkkejä: vinkkejä, jotka ovat ristiriidassa yleisten väittämien kanssa. Antivinkit ovat meillä käytössä jo vuosikymmeniä. Meillä toimivia, ehkä ei yleistettäviä kokemuksia.

Ei pidä paikkansa, ettei kaarisahan teriä voisi teroittaa. Valtaosaa voi. Lieneekö siksi, että pintakarkaisu on jossain vaiheessa kulunut. Jos viila ei ota, teräs on liian kovaa ja rikkoo viilan.

Laitamme myös ruttoisia perunoita kompostiin. Käytämme omat siemenperunat, joita lannoitamme samalla kompostilla.

Ei kellarin desinfiointia tai kalkkimista.

Päältäsytytys vain uuninkaltaisissa tulisijoissa. Ei hellassa, muuripadassa tai kiukaassa. Suositus uunin täyttämisestä puolilleen ei toimi kaikissa uuneissa. Tulen tarkkaileminen ja eri polttopuiden ominaisuuksien tunteminen (lajit, pyöreä/ halkaistu, kuivuus) on tärkein. Tulenkeston tarpeen ennakointi säästää paljon puita. Kannattaa nostaa lämpötilaa ripeästi ylös ja vältellä pitkittyvää lisäilyä. Jos lopussa on enää yksi könttä kytemässä, tuli ei ole ollut hyvin rakennettu ja seurattu. Pikkukrääsän (halkoliiterin pohjatikuilla) voi hyvin tasapainottaa epätasaista palamista.

Perunakasvatus voi olla kahtena peräkkäisenä vuonna samalla palstalla. Sadon heikennys alkaa vasta kolmantena vuonna. Yksikin välivuosikin tekee ihmeitä. Ollaan käytetty ylipitkiä perunaviljelyjaksoja mailla, missä maamuokauksen tarve on suuri.

Huussijätöksiä (joihin sekoitetaan mm. keittiöjätteet) käytetään kahden kompostointikerran jälkeen kaikkien kasvien lannoituksiin.

Tämä ei ole vinkki mutta ristiriidassa vallitsevan käsityksen kanssa kylläkin: Olen vuosia ihmetellyt väittämää, että häkä olisi hajuton. Ehkä kemiallisesti puhtaana, mutta tulisijasta tulevaa häkää tunnistan aiemmin kuin häkävaroitin sen edes rekisteröi. Ihmettelen aina, miten toiset voivat olla huomaamatta. Pääsin testaamaan nenääni viime vuosina opiston mittareilla. Minulla on erinomainen hajuaisti (joka kehittyi huikeasti maalla asumisen yhteydessä) ja luulen, että se on osin kouluttautunut tähän elämäntapaan. Joskus kauan sitten häkä yllätti sillä tavalla, että huomasin sen nousseen vaivihkaa ja huomaamatta. Sen jälkeen tämä ”turruttava” ominaisuus ei enää yllättänyt (en tiedä voisiko nukkuessani). Koen ja olen havainnut, että suurin osa ihmisistä on aika lailla vieraantunut hajujen maailmasta ja se on isohko menetys. En koskaan hankkinut epäekologisia vempeleitä, jotta saisin elää aistillisessa deprivaatiossa enkä koe tarpeellisena synkronoida kokemusmaailmaani joka asiasta varoittimien tai mainospuheiden kanssa. Toivon kuitenkin että jokainen pyrkii tekemään omien kykyjensä ja oivalluksien mukaan. Kerron vain kokemuksistani eikä siihen sisälly kehotuksia mihinkään.

Yhteistyöneuvoja

Olemme yhteistyössä sopineet asioista usein “kättä päälle” asenteella. Vuosien varrella olemme tulleet varovaisemmiksi, sillä muistikuvat sovitusta muuttuvat. Muutama kerta on käynyt näin

Ihmiseltä on lumenpainosta sortunut lato. Seassa on käyttökelpoista. Hän tarjoaa materiaalit Omavaraopistolle ilmaiseksi “ottakaa mukaan mitä haluatte”. Selvitämme sotkun, vedämme nauloja ym.. Omistaja herää ajatukseen, että siellä missä oli vielä painajaismainen kasa on nyt siistejä lautapinoja, joilla on vielä arvoa. Hän sanoo “jättäkää vähän näitä”. Tilanne on kiusallinen ja saadut laudat/pellit eivät ole enää missään suhteessa työrupeamaan.

Tehkää sopimus isommissa kaupoissa
Hirsikehikkokaupoissa on isojen pettymyksien riski ja ne saattavat ilmaantua vastaa myöhemmin.
Palkkaus mieluiten urakkana eikä tuntipalkkana. Portfolio työsuorituksista on vakuuttavampi kuin suurelliset puheet