Opetuksen luonteesta

Omavaraopiston tarkoitus on opastaa omavaraisempaan elämäntapaan. Konkreettisten taitojen lisäksi tarvitaan aikaa uusien näkökulmien tarkasteluun. Mielikuvat omavaraisuudesta voivat vaihdella melkoisesti. Koetukselle voivat joutua myös käsitykset itse oppimisesta.

Yritämme näyttää, että aineellisen elintason voi pudottaa huomattavasti ja silti kokea lisää hyvinvointia. Tämä siirtymä toimii lähinnä olosuhteissa, joissa ihmisten perustarpeet on jo tyydytetty.

Haluamme pohjustaa polun vaatimattomampaan elämään myönteisillä kokemuksilla. Ymmärtäminen syvenee vasta kohtaamalla asioita mukavuusalueen tuolla puolen. Meidän suurin haaste on luoda turvallinen oppimisympäristö jotta oppiminen voi jatkua.

Poisoppiminen

Olemme tämän ajan kasvatteja ja elämme lukemattomia arjen käytäntöjä itsestäänselvyyksinä. Ne ovat kuitenkin muotoutuneet resurssirunsauden pohjalta. Tässä tilassa uuden oppiminen vaatii ensin monien ennakkokäsityksien arviointia ja purkamista. Levottomina aikoina haluamme mieluummin pitää kiinni käsityksistämme kuin kyseenalaista niitä.

Keskeisimpiä esteitä uudelleen arvioineille on asioiden ajatteleminen vastakkaisina käsitteinä ( ei kaunis = ruma, hyvä-paha), jolloin ajatuksen kehittely helposti lukkiutuu. Silloin on hyvä mennä taaksepäin, kokemuksien luo.  

Opetuksen laajuus

Kattavaan omavaraisuuteen tarvitsemme hyvin monia osaamisalueita. Pitää tietää kasveista, viljelemisestä, solmuista, säästäväisyydestä, ajoituksista, säästä ja rakennelmien kestävyydestä….

Pitää tietää kaikesta vähän mutta kuitenkin riittävän paljon. Tämän hintana on, että yksitäisissä tekemisissä laatuvaatimus ei saa olla niin korkea, että sen saavuttamisessa täytyy uhrata liikaa perehtymisestä muihin osa-aloihin. Vastaava dilemma koskee myös poikkitieteellista tutkimusta harjoittavia tutkijoita.

Nykyoppiminen suosii erikoistumista. Niinpä osaamisen huipentuma – virtuositeetti – näkyy ja kuuluu viulistin soitossa, sepän metallityöstössä ja lääkärin hoitotaidoissa. Vakuutumme helposti heitä katsellessamme.

Hyvät omavaraistaidot eivät välttämättä näy yhtä selvästi ja vakuuttavasti ulospäin mutta toteutuvat yksiselitteisesti siinä että omavaraistaituri onnistuu hyvin huolehtimaan elämän perustarpeistaan.

Omavaraisopetuksessa tämä tarkoittaa, että opiskelija kohtaa erilaisen tilan kuin se mihin hän on tottunut kouluaikoina. Opettaja ei ole yksitäisen taidon velho ja tämä voi olla opiskelijalle hämmentävä. Matikan opettaja opettaa laskutaidon pitkää historiaa, kokemusopettajalla on vähän mihin voi todistetusti viitata.

Luottamus on opettajan ja opiskelijan välillä välttämätön tila, joka mahdollistaa oppimisen.

Harjaantumisen merkitys

Olemme palautteiden pohjalta huomanneet, että uusien asioiden opettelussa monet pitivät tärkeänä harjaantumista. Oppiskelijaa voi hukuttaa vaivatta suureen tietotulvaan. Mutta käytännön toistaminen siirtää opitun lihasmuistiin ja vapauttaa aivot uuden vastaanottamiseen. Vallitseva käsitys taitaa olla että kärsivällisyys opitun toistamiseen olisi laskenut. Voi olla yllättävä kokemus huomata miten salakavalasti se tekee meistä taitavia.


Tuttu kaava

Meillä on käynyt iso määrä ihmisiä, jotka halusivat tutustua omavaraisuuteen ja itse-tekemiseen. Vieraat ovat saapuneet ympäri maailmaa ja ovat siten siirtyneet hyvin erilaiseen ympäristöön – metsään! Arvelemme , että näistä kokemuksista on hyötyä omavaraopistollekin.

Vuosien varrella on tullut tutuksi tilanne, jossa harjoittelija saapuessaan meille kokee ”tulleensa kotiin”. Tiivis muttei umpinainen perhe-elämä joka ryhmittyy arkisten askareitten, viljelyn sekä rakentelun ympärille luo kotoisan ja turvallisen vaikutelman. Samalla on aina läsnä pohdiskeleva ilmapiiri. Tällainen elämä tuntuu vetoavan moneen.

Usein toistuva kokemus on, että harjoittelijan alkuhurmos kestää noin viikon. Kahden viikon jälkeen häntä kohtaa vaisuus, jolloin tiedustelemme varovaisesti onko kaikki hyvin. Vastaus on yleensä ettei ole ongelmia. Vasta kolmantena päivänä vieras saa kiinni jostakin mitä painaa. Jos silloin saamme asioita puhutuksi, tilanne voi palautua ja jatkamme entistä rikkaampina. Muuten jäljellä oleva yhteinen aika voi olla hieman mateleva.

Joskus vieraan mainitsemat vaikeudet ovat kohteliaisuuden värjäämiä. Hän kiertelee koska hän ei halua sanoa asioita suoraan. Silloin hän saattaa vedota mm. koti-ikävään.

Tärkeintä on tiedostaa, että ihminen joka potee epämääräistä ahdistusta hakee olotilaansa syytä ja selitystä vaikka väkisin. Syyksi kelpaa ensimmäisinä olosuhteet tai joku ulkopuolinen. Vaikeampaa on lähteä tutkimaan mielen syvyyksiä – ahdistuksen oikeita syitä.

Omavaraopistossa yritämme varautua tähän mutta viime kädessä opiskelija itse ratkaisee millä tavalla hän mahdollisien karikoiden läpi kulkee.