Arjen kuvia – Omavaraopisto

Omavaraisuus käytännössä

“Omavaraiseläjän työtavat muistuttavat toisiaan suuresti riippumatta siitä, harjoitetaanko luontaistaloutta Suomessa tai Amazonin viidakossa. Yksi ihminen tarvitsee yllättävän vähän viljelymaata pysyäkseen ruoissa koko vuoden ilman lisäostoja. Siihen riittää noin 5 aaria (500 neliömetriä), jos käy sienessä ja marjassa ja osaa olla vaatimaton. Sieniä käytän vuosittain noin 200 kiloa, joita pääosin kuivatan. Marjoja kerään saman verran, joita säilön tölkkeihin erikoisella menetelmällä, jossa ei umpioida eikä lisätä minkäänlaisia säilöntäaineita – ei edes sokeria. Säännöllinen purkkien kääntely pitää marjat erinomaisina ja makeina vuosikaupalla. Omavaraistalouden pyörittämisessä hartiavoimin pyrin siihen, että asiat hoidetaan alusta loppuun mahdollisimman pitkälle käsityönä. Valmistaakseni kangasta haluan rakentaa langan kehruuta varten rukin. Mahdollisuuksien mukaan yritän tuottaa rukin valmistukseen tarvittavat työkalutkin.

Kaiken ruoan viljely alkaa huussin ja talousjätösten hyvällä kompostoinnilla. Maankääntö tapahtuu talikolla. Polttopuun hankinnan hoidan ihmisvetoisilla kärryillä ja käsisahalla. Vaatteiden teossa aloitan lampaanvillan keritsemisestä ja pellavanviljelystä ja jatkan kehräämällä lankaa, jota kudon kankaaksi. Pellavalankaa olen käyttänyt lähinnä kalapyydysten valmistukseen. Koreja punon pajusta.

Tämän tasoiseen omavaraisuuteen kuluu minulta työaikaa noin puoli päivää, mikäli työaika jaetaan tasaisesti koko vuoden ajalle.”

(Ote kirjasta “Elämämme persteista”. Viimeinen lause työnajasta on aiheuttanut huomattavia virhekäsityksiä rennosta elämäntavasta. Kevästä syksyyn tehdään pitkiä päiviä ja puolipäiväisyyteen päästään vasta vuosien harjoittelun jälkeen!)

Ajankohtaista värkkäilyä

On isoja näyttäviä projektejä, mutta suuri osa työajasta menee jatkuvaan pieneen värkkäilyyn, järjestämiseen, korjailuun. Opistoa pyörittäessä teen paljon myös ei- omavaraisuuteen liittyvää. Arkirutiinejani voit vilkaista täällä >>Arjen puuhat