Lassen puuhakirja. Lyhykkäisiä ja vähäsanaisia välähdyksiä.

Ja aina huomautuksen kera, että pitää suunnilleen tietää mitä tekee. Mietin paljon, millaista tietoa uskallan jakaa. Minulla esimerkiksi ei ole sähköasentajan tutkintoa, mutta olen harrastanut elektroniikkaa pojasta saakka ja tehnyt (oman kodin) sähköaskareita koko ikäni.

Nämä työt liittyvät usein Omavaraopistoon eikä omavaraisuuden pyörittämiseen. Omavaraisuuden opeteltaessa ei kannata lähteä kierätystasolta. Ensin on syytä hankkia perustuntemusta työhön käsien eikä välikäsien kautta (Percy Jones ei taikoa bassollaan vain mielettömiä effekteja vaan osaa soittaa bassoa!).  Olen nähnyt monien eksyilevän ajatukseen, että esim. akkuporakone helpottaa omavaraisuuden saavuttamista (teknologisesti alemman tason energiavuotoja ei voi korjata abstraktimmn tason keinoilla, >>Resurssikoulu). Kyse on merkittävästä psykologisesta ilmiöstä ja varmaankin sukua ajatukselle että rahalla pystyy oikeaisemaan omavaraisuuteen. En muista nähneeni onnistumisia hallita näin vahvoja mielen addiktioita.

 

2025

Vuosien savitöiden pölyt eivät lähde harjaamalla. Pölynimurin lähtöilmassa on vielä hieman pölyä ja muutenkin imuri nostaa puhalluksellaan pölyt ilmaan. Nyt ne saavat lähteä nuohousluukun kautta savapiipusta ulos.

Rullamittarin vieteri tuhoutui. Laite sain veivin.

Vilkas korjailupäivä. Paistinlasta sai uuden niitin poltetusta naulasta (pehmeä taottava) .

Kuluneen ilmapumpun korjaus. Männän sauva läpivienti on kulunut. Ruuvasin korvaavan levyn sen taakse. Letkusto uudistettava. Narulla kutistaan ensin letkut, jotta ne pysyvät hyvin holkien päällä, sitten kiristysside ympäri.

Lämitettävä kylpyamme pyykinpesua varten. Muurasin pois kaikein huonompia tiilejä  ja savilaasteja. Justus kutsui sitä ruumisarkuksi, minä jonkinsortin Nooan arkiksi.

 

 

Kierrätän taas romuja. Opiston taloilla on 12- volttiset aurinkopanelijärjestelmät. Muutin verkkoradion meidän järjestelmälle kelpaavaksi, koska muuntajan takana laite pöyrii  juuri sillä jännitteellä. Juotin piuhat diodisillan ulostulle. Näin voi käyttää radiota sekä verkkojännitteellä että 12 V-tasavirralla. Matalan jännitteen pistokkeella on paksunnos + navalla, jotta se ei mahdu 230 V-rasiaan.

 

Rasitustesti on käyty. Huudatin vehjettä tuntikaupalla, jolloin kulutus oli 300 mA (lepotilassa 60 mA). Ei käryä.

***

Joudun yhdistämään monia laitteita toisiinsa. Litinkaapeleiden määrä kasvaa helposti isoksi. Ainainen kysymys on, mikä on monipuolisin litin.

***

Tässäkin liitin, oikealla paketoituna ja napaisuus merkattuna. Valkoinen johto on otettu rikkinäisestä muuntajasta, Eristysteippi on otettu talteen toisesta romusta. Teipin pitävyys on varmistettu ohueella kuparilangalla, jota otin talteen lapsena jostain muuntajasta. Teipeillä on usein taipumus aueta ajan saatossa.

 

***

Vakihommia on poraterien teroittaminen. Yleensä niitä vaivaa tylsyys, mutta ne voivat olla myös liian ärhäkkäitä syöpymään materiaaliin. Kannattaa miettiä hetken porien geometriaa.

***

Biohiilipolttokokeilu kannoista meni pieleen. Pyrolyysi ei jatkunut. Syitä voi olla monia. Puuaines liian kostea, puumäärä liian pieni tai työjohtaja (minä) liian tyhmä.

***

Suurin osa resurssituhlauksesta ei johdu piittaamattomuudesta vaan mielikuvituksen puutteesta. Toisten juhlien jälkeen otin talteen mehusäiliön pussin, pesin ja kuivattelin. Viilensin joskus kipeää kättäni vedellä täytetyn pussityynyn päällä.

Niinpä kehotan kohtelemaan kunnioittavasti myös muovikalvoja, pahvilaatikoita ja paperisäkkejäkin. Resurssiarvoa havainnolistava nyrkkisääntö on, olisinko valmis valmistamaan pahvilaatikon paperia ja jättää sitä siten sateeseen? Vastaus on useimmiten ei.

***

Kierrätyksen taito on olla tukehtumatta tavaraan.