Elämäkertojen mahdollinen ongelma on, että ne luovat idealisoinnin kohteita ja samalla voivat erkaannuttaa lukijaa itsestään. Olkoon tämä kirja vain inspiraation lähde.
Siinä, missä Kaurismäen elokuvien hahmot tujottavat elämäänsä harvasanaisena tupakkasavun läpi, Lantun henki kertoo rönsyilevästi, yhdistelevästi ja ja elämän epäjohdonmukaisuuksia kaihtaamatta.
Arviot
Noesis >>Hengellisyys ja oma Lasse Nordlundin omavaraisessa elämässä
Kulttuuritoimitus >>Kokonaistaideteos Lasse Nordlundin omavaraiselämästä
Keskustelutilaisuuksia
Täkäläisessä paikalislehdessä. Mielenkiintoinen painotus.
Muuta pohdintaa
“Onkohan tuohon tarkoituksella valittu kuva, jossa äijä näyttää Sylvester Stallonelta?”
Saatavuus
Kirjaa voi tilata Poesia:lta tai meiltä.
***
Muuta lantuista
Ohjeistus vuodelta 2003:
(Laskeskelin muuten, että olen syönyt elämässäni tähän mennessäni 10000 – 15000 kg lanttuja. Tämä vastaa sähköveturin painoa ja aion syödä vielä vaunullisen. Sivuseikka on, että tämä saattaa olla Suomen ennätyksiä. Henkinen puoli painaa enemmän. ”Ihminen on sitä mitä hän syö” – Lantun hengen manifestaatio?)
Lanttuun liittyy karuja tarinoita 
NÄLKÄÄ SAKSASSA
Saksassa ensimmäisen maailmansodan talvea 1916–1917 muisteltiin pitkään ”lanttutalvena”, kun ihmisten piti ruoan sijasta syödä lanttua, ”sianruokaa”. Sitä tarjottiin raakana, keitettynä ja paistettuna; siitä valmistettiin leipää, makkaroita ja jopa hilloa. Ajoittain elettiin nälässä, mutta varsinaista nälänhätää eivät tavalliset saksalaiset kärsineet. Maailmansodan jälkeen 1919 perustettu kansallissosialistinen puolue lupasi sota-ajan ruokatrauman piinaamalle kansalle kunnon syömistä.
(Ote sivulta https://agricolaverkko.fi/review/kolme-totalitaarista-ruokakulttuuria/)