Tulevaisuuteen

Tulevaisuus tulee meidän luo ja voimme kulkea sitä kohti. Seuraavat projektit ovat esiasteisina olemassa ja odottavat sopivaa hetkeä ja inspiroituneita ihmisiä. Ajatukset tarvitsevat luonnollisesti aikaa itääkseen. Siksi niitä voi lukea jo tänään täältä.

 

Pieni metsäyliopisto

Opiston yksi sivuprojekti on “pieni metsäyliopisto” hanke. Siellä pyritään tekemään pienimuotoista ruohonjuuritason tutkimusta, joka pääasiassa keskittyisi tutkimaan sekä teknisiä että teoreettisia, rakentamiseen, (low-impact) viljelyyn ja yksinkertaiseen sähkötuotantoon liittyviä kysymyksiä. Yksi tarkoitus on tukea pientilojen kehitystä kohti omavaraisuutta.
Tutkimus ei tavoittele taloudellista hyötyä ja tulokset ovat vapaasti hyödynnettävissä open source-hengessä. Suunnitelman toteutus edellyttää sitoutuneita ihmisiä, joilla on erityisosaamista sekä tieto- että luontaistalouden puolelta.
Tarvittavat resurssit tutkimustyöhön ovat osittain jo olemassa.

Mahdollisia tutkimusaiheita voivat olla (teemoja, joista kirjoittajalla on alustavia hahmotelmia)

  • Luontaistalouden metsätalous
  • Omavaraisviljelyn ravinnekierrot ja maaperän terveys
  • Energia- ja resurssipanosten tutkiminen
  • “Resurssikestävä” sosiaalisuus
  • Takaisinoppiminen, hahmottaminen, organisoituminen
  • Luonnonlääkitys, vähäresurssinen terveydenhuolto
  • Jälkifossiilisen yhteiskunnan siirtymävaiheen teknologia ja strategiat
  • Marjansäilönnän kääntelymenetelmä
  • Vaihtoehtoinen rakentaminen (materiaaleja, kestävyyttä)
  • Akateeminen osaminen palvelemaan kestävää elämäntapaa
  • Kokonaisvaltaisen resurssikäytön hahmottaminen

 

Omavaraopisto toiminta-alustana

Haluamme luoda konkreettisia edellytyksiä muutokselle. Esimerkiksi

  • Siemenpankki ja (takaisin)jalostus. Olen vuosikymmenten aikana lisännyt ja antanut eteenpäin vanhoja siemenkantoja siinä toivossa, että ne säilyisivät monessa paikassa vahingon sattuessa. Haluan jatkaa tätä järjestelmällisemmin.
  • Ilmastomuutoksen rajummat säänvaihtelut herättävät kysymyksen, haluammeko siemenjalosuksessa lisää erikoistuneita lajikkeita vai viljelylajikkeisiin lisää geneettistä monipuolisuutta. Olen kulkenut melkein 30 vuotta käänteiseen suuntaan ja luopunut lajipuhtauden tavoitteesta paremman elinvoimaisuuden hyväksi – lantuissani kulkee todennäköisesti pieniä määriä peltokanankaalin geenejä.
  • Opistossa sovelletaan ensisijaisesti resurssiajattelua eikä vaalita erityisemmin perinnetaitoja. Esm. perinnerakentaminen ei ole välttämättä resurssitehokasta. Usein lopputulos voi näyttää perinteikkäältä mutta toteutustapa ei ole sitä.
  • Paikalisen toiminnan vahvistaminen. Keskitettyyn ja globalisoituun yhteiskuntaan liittyy huono (kokonais)resurssihallinta sekä vakausongelmia.

Omavaraopisto ajatusriihenä

  • Yhteiskunta rakentuu perustavanlaatuisesti tekniikan varaan ja suunta jatkuu. Tavallinen elämä on aukottomassa yhteydessä erilaisiin käyttöliittymiin. Vaikka pankkitilin omistus ei ole lakisääteistä,  ihminen ilman tiliä on käytännössä mahdottomuus. On syntymässä paperittomien kansalaisten luokka, joka tarvitsee vaihtoehtoisia rakenteita sekä verkostoutumista.
  • Voimmeko olla omavaraisia terveydenhuollossa? Onnettomuuden sattuessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Voimmeko luoda niitä?
  • Vanheneminen kuuluu elämään. Millainen on ikääntyvän ihmisen osa ekologisesti kestävässä yhteisöllisyydessä?
  • Teollistuneen aikakauden valtavan energiasaatavuuden tulos näkyy kaikilla elämänaloilla: päätöksenteossa, lastenkasvatuksessa, viihteessä ja työnjaoissa. Monet asiat ovat käyneet rakkaiksi emmekä halua luopua saavutuksista. Mitkä ovat ne käytänteet, joita voimme ottaa mukaan jälkifossiiliseen yhteiskuntaan?
  • Kriisien sattuessa ihmisellä on tiettyjä toimintatapoja, jotka ovat muotoutuneet ihmisen kehityshistorian aikana. Toimintatavat, jotka tarjosivat ihmisille muinaisina aikoina keinoja selviytyä, eivät välttämättä ole enää yhtään suojaavia nyky-yhteiskunnissa. Pystymmekö tiedostamaan paremmin omia laumasielun piirteitämme ja välttyä toistamaan kaavamaisia käytöstapoja, jotka ajavat meitä kriisin aikoina yhteisöllisen epävakauden pariin?
  • Valtarakenteiden ja vallankäytön analysointi. Tällä tarkoitan pääasiassa piilevän ja tiedostamattoman vallankäytön rooli yhteiskunnan toimintakaavoissa. Oletko miettinyt, että kapitalismi purkaa osan ihmisten aggressiivisuudesta? Miten toimitaan poliittisen vastustajan kanssa? Vallankäytön tekniikat toimivat parhaiten silloin kun vain harvat niitä ymmärtävät. Muutos ja valta jarruttavat toisiaan.

 

Tiekartta tulevaan

Heti alkuun haluan todeta, että muutos tarvitsee edelläkävijöitä. Toivon näkeväni ihmisiä, jotka viihtyvät kasvimaalla ja käsitöiden parissa vaikka akateeminen ura, näkyvyystalous ja yhteiskunnallinen asema houkutteleekin heidät koko voimallaan pois vähemmän arvostetuista toimenkuvista. Heidän käsissä lepää esimerkin voima.   

Varmojen ratkaisujen tarjoaminen maailman ongelmiin on vähintään epäeettistä. Miten voimme kuvitella tietävämme ratkaisuja kun emme keksineet niitä ennenkään; silloin kuin ongelmat olivat vielä pieniä?

Nykytilanne on pulmallinen siinä mielessä, että peruuttamalla
menneeseen emme saa tekemättömiksi niitä vahinkoja, joita olemme
aiheuttaneet ekosysteemille. Eteenpäinkään pääseminen turvautumalla teknologiaan ei näytä lupaavalta. Teknologiset ratkaisulupaukset silti koukuttavat edelleen näyttäämällä vakuuttavilta piirustuspöydällä. Todellisuudessa ne toistavat osa-alueisiin sirpaloituneen ajatteluntavan tuloksia.

Yksi kriteeri maailmanparannusyrityksille tässä tilanteessa on se, ettei vaikuttamisyritys epäonnistuessaan jätä uusia ongelmia vanhojen lisäksi.

Tulevaisuudessa luultavasti kärjistyy vastakkainasettelu teknologisten ratkaisujen puolestapuhuvien ja systeemistä irtautuvien välille. Sekä valtamahdollisuudet että resurssit ovat ensisijaisesti ensimmäisen ryhmän hallussa ja olisi ihme jos se pidättäytyisi käyttämästä niitä.

Lue lisää teknologian ja yhteiskunnan välisestä suhteesta
***

Omavaraistuminen on verraten riskitön toimintatapa eikä sillä tiellä oikein voi epäonnistua.

Se vaikuttaa samaan aikaan sekä elämän käytännön tasolla (ympäristökuormitus vähenee) että muuttaa yhteiskunnallisia ylärakenteita resurssikestävämpään suuntaan.

Tämä tapahtuu käsityövaltaisessa elämäntavassa luonnostaan sen kautta, että kehomme pystyy parhaiten hahmottamaan missä suhteessa energia (työ) ja työn tulos ovat keskenään.

Resurssitietoisuudessa harjaantuminen on alussa vaivalloista, koska se tuntuu olevan jatkuvasti ristiriidassa nykyopetuksien kanssa. Ajattelutapojen päivitys edellyttää melkoista uppoutumista, jolloin ylitulkinnoilta ei vältytä. Oppiminen jatkuu suuntaan, jossa voimme priorisoida erilaisia resurssinäkökulmia keskenään.

***

Todennäköistä on, että elämme murenevan yhteiskunnan aikoja. Haluan esittää tulevaan suuntaavia polkuja, jotka voisivat lieventää muutoksen aiheuttamia henkisiä ja aineellisia ahdinkoja.

En usko, että pystymme sosiaalisen tai lakisääteisen kontrollin lisäämisellä hallitsemaan materiaalisen elintason pudotusta. Meillä alkaa olla kaikki ekologisen hädän ainekset valmiina, joihin vedoten olemassa oleva järjestelmä voisi säätää mitä tahansa pakkokeinoja niin halutessaan.

Liuku autoritaariseen valtioärjestelmään ei suinkaan toteudu vain epädemokraattisten liikkeiden toimesta tai egotäytteisten johtajien kautta. Ympäristöstä huolissaan olevat kansalaiset vaativat politiikoilta ympäristötekoja – eli ohjausta ylhäältäpäin. Silloin pysymme jatkossakin lujasti rakenteellisten ongelmien seurassa. 

Siksi on purettava niitä teollisen yhteiskunnan rakenteellisia
piirteitä, jotka mahdollistavat sekä yltäkylläisyyden että
totalitarismiin luisumisen. Vaatimattomuuden hyväksyminen on psykologisesti helpointa silloin kun kukaan ei pysty sitä kiertämään.

Tausta-ajatus on että ollakseen sosiaalisesti kestävää, elintason
supistamisen pitää koskea kaikkia. Totutussa yltäkylläisyydessä elävillä ihmisillä ei ole yleensä kykyä luopua etuisuuksistaan. Eriarvoisuuden kärjistymiseltä vältytään purkamalla ihmisen mahdollisuuksia käyttää valtaa.

Koen melkoista epämukavuutta kirjoittaa sanoiksi asioita, joita itsekään en haluaisi ajatella. Se, ettei halua ajatella jotain, ei ole tietenkään vastuullinen peruste jättää asioita ajattelematta.

Minun mielestäni meidän kannattaa suunnata seuraaviin käytännön askeleisiin. Ei kannata yhtään ala-arvioida, miten hienovaraisella tavalla nyky-yhteiskunnat ovat hoitaneet sen, että elämme melko rauhallisissa olosuhteissa. Täällä ihmisen tunnekirjolle löytyy kattavasti turvallisia purkuväyliä. Muuttuvat olosuhteet haastavat meidän ymmärryksen yhteiselosta. 

 

Resurssien uudelleenohjaus

Meidän on yritettävä suunnata resurssit (oma työvoima, -aika ja materiaalit) ulos palvelemasta nykysysteemiä ja rakentaa niillä kestäviä vaihtoehtoisia, elämää kannattelevia (vara)järjestelmiä.

Avainasemassa on pudottautua mahdollisimman kauas rahatalouden sanelemista ehdoista.

Rahan vaikutustapojen hahmottaminen on hyvin mutkikasta, joten en suosittele käyttämään paljon aikaa rahatalouden uudistamiseen eikä kokeiluihin kuten kryptovaluuttoihinkaan.

 

Välikappaleroolin kyseenalaistaminen

Nykyjärjestelmä on rakennettu niin, ettei se tarvitse meidän aktiivista sitoutumistamme itseensä. Sille riittää, että olemme passiivisesti mukana maksamalla veroja ja saapumalla työpaikalle.

Tämä tarkoittaa, että jupina ja kansalaisadressit eivät korvaa työntekoa vaihtoehtojen luomisen saroilla. Rahan makuuttaminen tileillä on valtuutus pankeille käyttää sitä.

 

Terve toiminnallisuus

Yksi muutosvaiheen riesoja on se, että siinä muodostuu välittömästi muutoskoordinoijiksi haluavien ryhmä.

Konsultti- ja hankevetäjäryhmien pariin houkuttelee usein ajatus, että silloin ihminen voi säilyttää suurinpiirtein totutun elintapansa ja samalla olla muutostapahtuman kärjessä. Tämä on perin inhimillistä turva-ajattelua, mutta se kertoo rivien välissä myös siitä, mitä pitää ”tärkeänä” ja ”vielä tärkeämpänä” toimintana.

Haluan korostaa, että työ puutarhassa, polttopuun teossa, huolenpidossa terveydestämme ja toisistamme ovat tärkeimpiä toimia joita on olemassa. Muutoksen opettaminen ja kauppaaminen toisille on sitten jo häilyvämpi juttu.

Ei ole ekologista kuluttamista vaan kestävyys alkaa osallisuudesta alkutuotantoon.

 

Siltojen rakentaminen

Olemme samassa veneessä ja hankalina aikoina on tyypillistä, että eri ryhmien puhevälit sammuvat ja vastakkainasettelu rehottaa.

Se, joka viljelee vihaa, aukaisee portit seuraavalle askeleelle. Jokaisen, joka toimii ”pyhän raivon” vallassa, kannattaa muistaa tämä.  

Yksin koettu suru, pettymys ja pelko kypsyvät usein vihaksi. Monet ikävät tuntemukset ovat jalostettavissa rakentavaksi voimaksi.

Vihaamalla muutut ohjailtavaksi välikappaleeksi muiden pyrinnöille. Koita eläytyä ja ymmärtää vastapuolta.

 

Verkostoutuminen

Vaihtoehtojen luominen on yhteinen projekti ja sille on luontevaa verkostoutua ihmisten piirtämien rajojen yli.

Omavaraisuuden resurssitietoisuuden vaihto rajojen yli voi katkaista tai lieventää kilpavarustelua sekä sotilaallisella että resurssijahdin kentällä.

Surun hetkinä voimme olla vertaistukijoita toisillemme. Maltamme ehkä mietiä hetken pidempää mitä kannattaisi tehdä. Olemme luoneet ylivoimaisen mutkikkaan tuhojärjestelmän. Kehityssuunta jatkuu älyteknologialla. Sitä ei voiteta äkkitoiminnalla.

 

(LN)