Tiekartta tulevaan

Tiekartta tulevaan

Heti alkuun haluan todeta, että muutos tarvitsee edelläkävijöitä. Toivon näkeväni ihmisiä, jotka viihtyvät kasvimaalla ja käsitöiden parissa vaikka akateeminen ura, näkyvyystalous ja yhteiskunnallinen asema houkutteleekin heidät koko voimallaan pois vähemmän arvostetuista toimenkuvista. Heidän käsissä lepää esimerkin voima.   

Varmojen ratkaisujen tarjoaminen maailman ongelmiin on vähintään epäeettistä. Miten voimme kuvitella tietävämme ratkaisuja kun emme keksineet niitä ennenkään; silloin kuin ongelmat olivat vielä pieniä?

Nykytilanne on pulmallinen siinä mielessä, että peruuttamalla
menneeseen emme saa tekemättömiksi niitä vahinkoja, joita olemme
aiheuttaneet ekosysteemille. Eteenpäinkään pääseminen turvautumalla teknologiaan ei näytä lupaavalta. Teknologiset ratkaisulupaukset silti koukuttavat edelleen näyttämällä vakuuttavilta piirustuspöydällä. Todellisuudessa ne toistavat osa-alueisiin sirpaloituneen ajatteluntavan tuloksia.

Yksi kriteeri maailmanparannusyrityksille tässä tilanteessa on se, ettei vaikuttamisyritys epäonnistuessaan jätä uusia ongelmia vanhojen lisäksi. Olen lähtökohdakseni ottanut sellaisia suosituksia, jotka ymmärrykseni mukaan todennäköisimmin eivät ole vääräsuuntaisia eivätkä rohmua liiallisesti resursseja muilta mahdollisilta innovaatioilta . Toinen kriteeri on, että ne eivät lukitse etenemissuuntaa tarpeettomasti. Muuttuvissa olosuhteissa vakautta vaativat hankkeet kariutuvat herkästi ja hukkaavat niihin investoidut voimavarat.

Kaupungistumiskehitykselle en esittele mitään, koska ne ovat kestämättömiä (ks.  Elämämme perusteista). Toki voi sielläkin viljellä, mutta mitä tiiviimmäksi asutus muuttuu, mahdollisuudet alkutuotantoon vähennevät ja infrastruktuurin ylläpito nielee yhä suuremman palan käytettävistä resursseista.

Tulevaisuudessa luultavasti kärjistyy vastakkainasettelu teknologisten ratkaisujen puolestapuhuvien ja systeemistä irtautuvien välille. Sekä valtamahdollisuudet että resurssit ovat ensisijaisesti ensimmäisen ryhmän hallussa ja olisi ihme jos se pidättäytyisi käyttämästä niitä.

Lue lisää teknologian ja yhteiskunnan välisestä suhteesta
***

Omavaraistuminen on verraten riskitön toimintatapa eikä sillä tiellä oikein voi epäonnistua.

Se vaikuttaa samaan aikaan sekä elämän käytännön tasolla (ympäristökuormitus vähenee) että muuttaa yhteiskunnallisia ylärakenteita resurssikestävämpään suuntaan.

Tämä tapahtuu käsityövaltaisessa elämäntavassa luonnostaan sen kautta, että kehomme pystyy parhaiten hahmottamaan missä suhteessa energia (työ) ja työn tulos ovat keskenään.

Resurssitietoisuudessa harjaantuminen on alussa vaivalloista, koska se tuntuu olevan jatkuvasti ristiriidassa nykyopetuksien kanssa. Ajattelutapojen päivitys edellyttää melkoista uppoutumista, jolloin ylitulkinnoilta ei vältytä. Oppiminen jatkuu suuntaan, jossa voimme priorisoida erilaisia resurssinäkökulmia keskenään.

Muistammehan historiasta, millaisia seurauksia (massa)työttömyydellä on yhteiskunnissa. Tekeväisyys suojelee hulluudelta.

***

Todennäköistä on, että elämme murenevan yhteiskunnan aikoja. Haluan esittää tulevaan suuntaavia polkuja, jotka voisivat lieventää muutoksen aiheuttamia henkisiä ja aineellisia ahdinkoja.

En usko, että pystymme sosiaalisen tai lakisääteisen kontrollin lisäämisellä hallitsemaan materiaalisen elintason pudotusta. Meillä alkaa olla kaikki ekologisen hädän ainekset valmiina, joihin vedoten olemassa oleva järjestelmä voisi säätää mitä tahansa pakkokeinoja niin halutessaan.

Liuku autoritaariseen valtiojärjestelmään ei suinkaan toteudu vain epädemokraattisten liikkeiden toimesta tai egotäytteisten johtajien kautta. Ympäristöstä huolissaan olevat kansalaiset vaativat politiikoilta ympäristötekoja – eli ohjausta ylhäältäpäin. Silloin pysymme jatkossakin lujasti rakenteellisten ongelmien seurassa. 

Siksi on purettava niitä teollisen yhteiskunnan rakenteellisia
piirteitä, jotka mahdollistavat sekä yltäkylläisyyden että
totalitarismiin luisumisen. Vaatimattomuuden hyväksyminen on psykologisesti helpointa silloin kun kukaan ei pysty sitä kiertämään.

Tausta-ajatus on että ollakseen sosiaalisesti kestävää, elintason
supistamisen pitää koskea kaikkia. Totutussa yltäkylläisyydessä elävillä ihmisillä ei ole yleensä kykyä luopua etuisuuksistaan. Eriarvoisuuden kärjistymiseltä vältytään purkamalla ihmisen mahdollisuuksia käyttää valtaa.

Koen melkoista epämukavuutta kirjoittaa sanoiksi asioita, joita itsekään en haluaisi ajatella. Se, ettei halua ajatella jotain, ei tietenkään ole vastuullinen peruste jättää asioita ajattelematta.

Minun mielestäni meidän kannattaa suunnata seuraaviin käytännön askeleisiin. Ei kannata yhtään ala-arvioida, miten hienovaraisella tavalla nyky-yhteiskunnat ovat hoitaneet sen, että elämme melko rauhallisissa olosuhteissa. Täällä ihmisen tunnekirjolle löytyy kattavasti turvallisia purkuväyliä. Muuttuvat olosuhteet haastavat meidän ymmärryksen yhteiselosta (ks. myös  Opiston kehitys ). 

 

Resurssien uudelleenohjaus

Meidän on yritettävä suunnata resurssit (oma työvoima, -aika ja materiaalit) ulos palvelemasta nykysysteemiä ja rakentaa niillä kestäviä vaihtoehtoisia, elämää kannattelevia (vara)järjestelmiä.

Avainasemassa on pudottautua mahdollisimman kauas rahatalouden sanelemista ehdoista.

Rahan vaikutustapojen hahmottaminen on hyvin mutkikasta, joten en suosittele käyttämään paljon aikaa rahatalouden uudistamiseen eikä kokeiluihin kuten kryptovaluuttoihinkaan.

 

Kokemuksen tietopankki

Tieto on valta. Suuri osa tiedosta omistetaan ja se mitä tiedetään on pitkälti välitettyä tietoa eikä kokemuspohjaista.

Vapaasti liikkuvan tiedon paikkansapitävyyteen liittyy epävarmuus. Kannatan perustarpeellisen tiedon keräämistä, vastuullista tarkistamista ja saattavuuden turvaamista kaikille.

Esimerkiksi kansanlääkinnästä on hävinnyt paljon arvokasta tietoa, osa tiedosta on siirtynyt lääkefirmojen omistukseen ja osa tiedosta on epäluotettava.

 

Välikappaleroolin kyseenalaistaminen

Nykyjärjestelmä on rakennettu niin, ettei se tarvitse meidän aktiivista sitoutumistamme itseensä. Sille riittää, että olemme passiivisesti mukana maksamalla veroja ja saapumalla työpaikalle.

Tämä tarkoittaa, että jupina ja kansalaisadressit eivät korvaa työntekoa vaihtoehtojen luomisen saroilla. Rahan makuuttaminen tileillä on valtuutus pankeille käyttää sitä.

 

Terve toiminnallisuus

Yksi muutosvaiheen riesoja on se, että siinä muodostuu välittömästi muutoskoordinoijiksi haluavien ryhmä.

Konsultti- ja hankevetäjäryhmien pariin houkuttelee usein ajatus, että silloin ihminen voi säilyttää suurinpiirtein totutun elintapansa ja samalla olla muutostapahtuman kärjessä. Tämä on perin inhimillistä turva-ajattelua, mutta se kertoo rivien välissä myös siitä, mitä pitää ”tärkeänä” ja ”vielä tärkeämpänä” toimintana.

Haluan korostaa, että työ puutarhassa, polttopuun teossa, huolenpidossa terveydestämme ja toisistamme ovat tärkeimpiä toimia joita on olemassa. Muutoksen opettaminen ja kauppaaminen toisille on sitten jo häilyvämpi juttu.

Ei ole ekologista kuluttamista vaan kestävyys alkaa osallisuudesta alkutuotantoon.

 

Siltojen rakentaminen

  • Luodaan siirtymämahdollisuuksia: jokainen tietää miten vaikeaa on tehdä muutoksia elämässä. Vaikka tiedämme, että muutos on tarpeen, puskemme eteenpäin vanhaan malliin. Velat, ystävien asenteet, harrastukset tekevät muutoksen toteuttamisesta vaikean. Siksi olisi erittäin tärkeää kehittää reittejä, joita pitkin ihminen voi hallitusti irrottautua kaavoistaan kohti kestävämpää elämää. Pienet puutarhat voivat kehittää taloutensa suuntaan, jossa he samalla antavat oppeja harjoittelijoille omaan viljelemiseen. Omavaraopisto voi tarjota paikkaa opettajille, jossa he samalla voivat nostaa omaa omavaraisuusastettaan ja tulla riippumattomimmiksi rahasta.  
  • Empatian lisääminen: olemme samassa veneessä ja hankalina aikoina on tyypillistä, että eri ryhmien puhevälit sammuvat ja vastakkainasettelu rehottaa. Se, joka viljelee vihaa, aukaisee portit seuraavalle askeleelle. Jokaisen, joka toimii ”pyhän raivon” vallassa, kannattaa muistaa tämä. Yksin koettu suru, pettymys ja pelko kypsyvät usein vihaksi. Monet ikävät tuntemukset ovat jalostettavissa rakentavaksi voimaksi. Vihaamalla muutut ohjailtavaksi välikappaleeksi muiden pyrinnöille. Koita eläytyä ja ymmärtää vastapuolta.

 

Verkostoutuminen

Vaihtoehtojen luominen on yhteinen projekti ja sille on luontevaa verkostoutua ihmisten piirtämien rajojen yli.

Omavaraisuuden resurssitietoisuuden vaihto rajojen yli voi katkaista tai lieventää kilpavarustelua sekä sotilaallisella että resurssijahdin kentällä.

Surun hetkinä voimme olla vertaistukijoita toisillemme. Maltamme ehkä mietiä hetken pidempää mitä kannattaisi tehdä. Olemme luoneet ylivoimaisen mutkikkaan tuhojärjestelmän. Kehityssuunta jatkuu älyteknologialla. Sitä ei voiteta äkkitoiminnalla.

(LN)