Tulevaisuuteen

Tulevaisuus tulee meidän luo ja voimme kulkea sitä kohti. Seuraavat projektit ovat esiasteisina olemassa ja odottavat sopivaa hetkeä ja inspiroituneita ihmisiä. Ajatukset tarvitsevat luonnollisesti aikaa itääkseen. Siksi niitä voi lukea jo tänään täältä.

Pieni metsäyliopisto

Opiston yksi sivuprojekti on “pieni metsäyliopisto” hanke. Siellä pyritään tekemään pienimuotoista ruohonjuuritason tutkimusta, joka pääasiassa keskittyisi tutkimaan sekä teknisiä että teoreettisia, rakentamiseen, (low-impact) viljelyyn ja yksinkertaisen sähkötuotantoon liittyviä kysymyksiä. Yksi tarkoitus on tukea pientilojen kehitystä kohti omavaraisuutta.
Tutkimus ei tavoittele taloudellista hyötyä ja tulokset ovat vapaasti hyödynnettävissä open source-hengessä. Suunnitelman toteutus edellyttää sitoutuneita ihmisiä, joilla on erityisosaamista sekä tieto- että luontaistalouden puolelta.
Tarvittavat resurssit tutkimustyöhön ovat osittain jo olemassa.

Mahdollisia tutkimusaiheita voivat olla (teemoja, joista kirjoittajalla on alustavia hahmotelmia)

  • Luontaistalouden metsätalous
  • Omavaraisviljelyn ravinnekierrot ja maaperän terveys
  • Energia- ja resurssipanosten tutkiminen
  • “Resurssikestävä” sosiaalisuus
  • Takaisinoppiminen
  • Luonnonlääkitys, vähäresurssinen terveydenhuolto
  • Jälkifossiilisen yhteiskunnan siirtymävaiheen teknologia
  • Marjansäilönnän kääntelymenetelmä
  • Rakentaminen

Omavaraopisto ajatusriihenä

Infrastruktuuri ja verkostoutuminen

  • Yhteiskunta rakentuu perustavanlaatuisesti tekniikan varaan ja suunta jatkuu. Tavallinen elämä on aukottomassa yhteydessä erilaisiin käyttöliittymiin. Vaikka pankkitilin omistus ei ole lakisääteistä,  ihminen ilman tiliä on käytännössä mahdottomuus. On syntymässä paperittomien kansalaisten luokka, joka tarvitsee vaihtoehtoisia rakenteita sekä verkostoutumista.
  • Voimmeko olla omavaraisia terveydenhuollossa? Onnettomuuden sattuessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Voimmeko luoda niitä?
  • Vanheneminen kuuluu elämään. Millainen on ikääntyvän ihmisen osa ekologisesti kestävässä yhteisöllisyydessä?
  • Teollistuneen aikakauden valtavan energiasaatavuuden tulos näkyy kaikilla elämänaloilla: päätöksenteossa, lastenkasvatuksessa, viihteessä ja työnjaoissa. Monet asiat ovat käyneet rakkaiksi emmekä halua luopua saavutuksista. Mitkä ovat ne käytänteet, joita voimme ottaa mukaan jälkifossiiliseen yhteiskuntaan?
  • Kriisien sattuessa ihmisellä on tapoja reagoida, jotka ovat kehittyneet ihmisen kehityshistorian aikana. Toimintatavat, jotka tarjosivat ihmisille muinaisina aikoina keinoja selviytyä, eivät välttämättä ole enää yhtään suojaavia nyky-yhteiskunnissa. Pystymmekö tiedostamaan paremmin omia laumasielun piirteitämme ja välttyä toistamaan kaavamaisia käytöstapoja, jotka ajavat meitä kriisin aikoina yhteisöllisen epävakauden pariin?