Opiston kehitys

Tulevaisuus tulee meidän luo tai voimme kulkea sitä kohti.

Omavaraopistolla on sivuprojekteja, jotka ovat esiasteisina olemassa ja odottavat sopivaa hetkeä ja inspiroituneita ihmisiä. Ajatukset tarvitsevat luonnollisesti aikaa itääkseen. Siksi niitä voi lukea jo tänään täältä.

Pieni metsäyliopisto

Omavaraopistoa vanhempi projekti on “pieni metsäyliopisto” hanke. Siellä tehtäisiin pienimuotoista ruohonjuuritason tutkimusta, joka pääasiassa keskittyisi tutkimaan sekä teknisiä että teoreettisia, rakentamiseen, viljelyyn ja yksinkertaiseen sähkötuotantoon liittyviä kysymyksiä. Päätarkoitus on tukea pientilojen kehitystä kohti omavaraisuutta.
Tutkimus ei tavoittele taloudellista hyötyä ja tulokset ovat vapaasti hyödynnettävissä open source-hengessä. Suunnitelman toteutus edellyttää sitoutuneita ihmisiä, joilla on erityisosaamista sekä tieto- että luontaistalouden puolelta.
Tarvittavat resurssit tutkimustyöhön ovat osittain jo olemassa. 

Mahdollisia tutkimusaiheita voivat olla (teemoja, joista kirjoittajalla on alustavia hahmotelmia)

  • Luontaistalouden metsätalous
  • Omavaraisviljelyn ravinnekierrot ja maaperän terveys
  • Energia- ja resurssipanosten tutkiminen. Kokonaisvaltaisen resurssikäytön hahmottaminen
  • Resurssikestävän elämän sosiaalisuus ja psykologia
  • Takaisinoppiminen, hahmottaminen, organisoituminen
  • Luonnonlääkitys, vähäresurssinen terveydenhuolto
  • Jälkifossiilisen yhteiskunnan siirtymävaiheen teknologia ja strategiat. 
  • Marjansäilönnän kääntelymenetelmä
  • Vaihtoehtoinen rakentaminen (materiaaleja, kestävyyttä)

Minulla on joukko mielenkiintoisia projekteja, joita mielelläni jakaisin toisten utelijaiden kanssa. Tässä voit lukea minun suhteesta tutkimiseen Ajatteluni taustat – Lassen CV

Kesken on keraamisten astioiden tekeminen epäaidosta savesta. Aitoa savea ei löydy täältä geologisista syistä. Tosi mielenkiintoista, koska savi on luontaistalouden arvomateriaaleja!

Omavaraopisto toiminta-alustana

Haluamme luoda konkreettisia edellytyksiä muutokselle. Esimerkiksi

  • Siemenpankki ja (takaisin)jalostus. Olen vuosikymmenten aikana lisännyt ja antanut eteenpäin vanhoja siemenkantoja siinä toivossa, että ne säilyisivät monessa paikassa vahingon sattuessa. Haluan jatkaa tätä järjestelmällisemmin.
  • Ilmastomuutoksen rajummat säänvaihtelut herättävät kysymyksen, haluammeko siemenjalosuksessa lisää erikoistuneita lajikkeita vai viljelylajikkeisiin lisää geneettistä monipuolisuutta. Olen kulkenut melkein 30 vuotta käänteiseen suuntaan ja luopunut lajipuhtauden tavoitteesta paremman elinvoimaisuuden hyväksi – lantuissani kulkee todennäköisesti pieniä määriä peltokanankaalin geenejä.
  • Menneillään on projekti, jossa pyritään liittämään maahanmuutto/ pakolaisuutta ja omavaraisuutta keskenään. Toivon mukaan kehittyy piloottihanke, joka vastaanottokeskuksien sijaan voi tarjota maahanmuuttajille paikan omavaraiskylissä. 
  • Millaisia väyliä voimme luoda joita pitkin ihmiset voivat siirtyä turvallisesti vaihtoehtojen rakentamisen pariin? Miten saisimme akateemista osaamista palvelemaan kestävää elämäntapaa?
  • Paikallisen toiminnan vahvistaminen. Keskitettyyn ja globalisoituun yhteiskuntaan liittyy huono (kokonais)resurssihallinta sekä vakausongelmia.

Omavaraopisto ajatusriihenä

  • Yhteiskunta rakentuu perustavanlaatuisesti tekniikan varaan ja suunta jatkuu. Tavallinen elämä on aukottomassa yhteydessä erilaisiin käyttöliittymiin. Vaikka pankkitilin omistus ei ole lakisääteistä,  ihminen ilman tiliä on käytännössä mahdottomuus. On syntymässä paperittomien kansalaisten luokka, joka tarvitsee vaihtoehtoisia rakenteita sekä verkostoutumista.
  • Voimmeko olla omavaraisia terveydenhuollossa? Onnettomuuden sattuessa ei ole paljon vaihtoehtoja. Olen pitkään ihmetellyt pätevien henkisten tukiryhmien vähyyttä vaihtoehtopiireissä. Valtion tarjoamat henkisen tuen palvelut eivät kata todellista tarvetta. 
  • Synnymme ja vanheneme. Millainen on ikääntyvän ihmisen osa ekologisesti kestävässä yhteisöllisyydessä? Yksilökeskeisessä ajattelussamme keskitymme oman elämänkaaren tarpeisiin. Nyt elämän loppupäässä saatetaan vielä ottaa “kaiken irti” joten hiilijäljestä tulee pitkää. Ylisukupolvinen ajattelu on katkenut tai supistunut rahalliseksi perinnöksi. Minkä näköinen voisi olla nykyinen sukupolvien ylittävä yhtyeisvastuu ja elo?
  • Teollistuneen aikakauden valtavan energiasaatavuuden tulos näkyy kaikilla elämänaloilla: päätöksenteossa, lastenkasvatuksessa, viihteessä ja työnjaoissa. Monet asiat ovat käyneet rakkaiksi emmekä halua luopua saavutuksista. Mitkä ovat ne käytänteet, joita voimme ottaa mukaan jälkifossiiliseen yhteiskuntaan?
  • Kriisien sattuessa ihmisellä on toimintatapoja, jotka ovat muotoutuneet ihmisen kehityshistorian aikana. Toimintatavat, jotka tarjosivat ihmisille muinaisina aikoina keinoja selviytyä, eivät välttämättä enää suojele meitä nyky-yhteiskunnissa. Pystymmekö tunnistamaan laumasielun piirteitämme? Kykenemmekö välttämään kaavamaisuuksia, jotka ovat ajaneet meitä ennenkin yhteisöllisen epävakauden pariin?
  • Valtarakenteiden ja vallankäytön analysointi. Tällä tarkoitan pääasiassa piilevän ja tiedostamattoman vallankäytön rooli yhteiskunnan toimintakaavoissa. Oletko miettinyt, miten kapitalismi purkaa osan ihmisten aggressiivisuudesta? Miten toimii poliittinen dialogi? Vallankäytön tekniikat toimivat parhaiten silloin kun vain harvat niitä ymmärtävät. Muutos ja valta jarruttavat toisiaan.

 

(LN, 10.2019)