Elämämme perusteista
Ruohonjuuren tason vahva ja laaja-alainen kannanotto
Ensimmäinen painos tehtiin vesivoimakäyttöisellä liki satavuotisella Heidelberg – painokoneella. Tätä pientä kirja voi ehkä jo kutsua klassikkoteokseksi.
Pohdintoja työstä, rahasta ja energiasta omavaraisen elämänkokemuksen valossa.
Näköiskappale sähköisenä:
>>Elämämme perusteista, kirja (2014) [pdf]
>>Elämämme perusteista, kirja (2014) [epub]
Testistä on tehty käännöksiä mm. saksasaksi, venäjäksi ja englanniksi. Niitä löytää kotisivujemme kielivalikosta.
Eräänlainen jatko-osa on >>“Resurssitodellisuutta omavaraisuuden näkökulmasta”
Kirjeenvaihtoja “Elämämme perusteista”
- Tieteellisyydestä: >>Kirjeenvaihto_Lasse-Erno
- “Elämämme perusteista” – synnyn aikaan käyty keskustelu: >>Kirjeenvaihto_Aki
- Keskustelu energiapanosten laskettavuudesta: >>Keskustelu_Lasse_Leena_MaataloudenEnergiankulutus
- Keskustelu käsittää energiakysymyksiä ja laajempia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä aiheita: >>Kirjeenvaihto_Lasse-Leena
Arviot
Muissa julkaisuissa
>>Hortonomin opinnäytetyö: Opas omavaraiseen ruokatuotantoon Suvi Kuusisto
Huomautuksia kirjaan
Huolimaton lukeminen on laittanut kirjasta liikkeelle yllättäviä väittämiä. Tässä muutaman väärinkäsityksen oikaisu.
Miten paljon työaika kuluu luontaistaloudessa?
Kirjassa >>“Elämämme perusteista” esitin (LN) että, minun harjoittamaan omavaraisuuteen kuluu työaikaa noin puoli päivää, jos työaika jaetaan tasaisesti koko vuodelle ja on harjaantunut tekijä. Toteamus työmäärästä, joka ei ruoki kuvaa raadannasta, on versonut jopa päinvastaisia tulkintoja. Meillä on käynyt ihmisiä, jotka jo työtä aloittaessaan valmistautuivat vapaa-ajanviettoon. Sanottakoon, että vietämme täysipitkiä työpäiviä kesäisin ja lokoisampia päiviä talvella. Vapaa-aika on sitten hyvin tehdyn työn hedelmä.
Miten paljon pinta-alaa elättää yhden ihmisen?
Mainitsemani 5 aaria ei ole laskennan tulos, vaan olen elänyt vuosikaupalla sen alan vuotuisella tuotolla ja voinut hyvin. Huomattava osa ravinnosta on hankittu kasvimaan ulkopuolelta mm. marjojen ja sienten muodossa. Käytännön kokemus ruokahuoltoni toimivuudesta on vahvempi todiste kuin jotkut laskelmat.
Huomatus osioon yhteiskuntasopimuksesta
1980- luvulla viihdyin kaksikymppisenä, niin kuin muutkin fiksut tyypit, anarkisti-kulttuuripiireissä Saksassa. Maailmanparannusideologian peruskivi oli suurin piirtein näin, että vanhan rojun pitää väistää jotta paremmalle tulee tilaa. Toimintastrategia oli kaiken arvovallan kyseenalaistaminen, mukaan lukien oikeuslaitosta, poliisien toimintavaltuuksien kriittinen tarkkailu sekä vaali- ja muunkin vilpin epäily. Salaliittoteorioita oli silloinkin tarjolla. Oltiin niin marginaaleissa, ettei meidän edesottamukset vaikuttaneet kummemmin valtakunnan elämään ja hyvää näin. Nyt panen merkille, että meidän nuoruuden kulttuuripiirien toimintastrategiset pohdinnat on otettu käyttöön. Monet kansalaisryhmät tekevät kaikkensa polarisoidakseen väen, kylvämään epäluuloa ja kaivamaan yhteiskunnan rakenteiden perustuksia. Vaatimus vaalien uusinnasta on jo vakiintunutta uhittelua, jonka seuraukset yhteiskunnan dialogille ovat tuhoisia. Toisin kuin 40 vuotta sitten, kyseessä ei ole enää vain marginaali-ilmiöstä ja se huolettaa. Olen edelleen välttämättömän ja ripeän muutoksen kannalla, mutta hallitsemattomien purkutalkoiden päässä ei löydy se parempi maailma. Purkaminen käy näppärästi, rakentaminen on hidasta, mitä näen on typerää egoilua.
Lantun henki
“Lantun henki” on eräänlainen jatko “Elämämme perusteista”- kirjalle, joka paneutuu kokemuksellisuuteen. Koetun ja jaetun todellisuuden välillä on yhteen sovittamaton railo, jonka kanssa on elettävä. Yritys pakottaa ne yhteen tai julistaa jommankumman vähäpätöiseksi, tekee sielustamme kodittoman.
Tästä vastailmestyneestä kirjasta ei ole (vielä) sähköistä versiota. Kirjan arvostelut ovat laadultaan erittäin lukemisenarvoisia ja ne on kootu omalle sivulle.